Sivut

maanantai 25. lokakuuta 2021

Suoraan syvään päähän

 Edellisen tekstin jälkeen onkin ehtinyt vettä virrata Vantaanjoessa. Töissä on ollut hyvin raskas vuosi, jo keväällä olin ihan loppu ja sen myötä tulin lopputulokseen, että alkaa riittää. Olen ollut työnantajani palveluksessa yli 16 vuotta, ja nyt tuli semmoinen seinä vastaan ettei ilmeisesti taidot enää riitä, eikä myöskään moti edes yrittää sataa prosenttia, kun sitä aikaa ja energiaa on nykyään pakko riittää muuallekin kuin töihin. 

Omaa perspektiiviä asiaan tuo nimittäin lapsi, joka ihmettelee kun äiti itkeskelee työpäivien jälkeen tai vapaapäivinä alkaa tiuskimaan ja rageemaan hänelle kun lukee työ-whatsappia. Ja kuten on käynyt ilmi, nykyisessä ammatissani on aivan turha haaveilla tuottavani jälkikasvulle ihania lapsuusmuistoja yhteisistä jouluista, juhannuksista, kesälomista, mistään. Sillä äiti se vetää sesonkeina 60h työviikkoa kun muut saikuttaa, ja jos siellä joku vapaapäivä onkin niin silloin tenava yhdessä iskän kanssa katselee kun mutsi on zombi-koomassa sohvalla, mitään ei jaksa tehdä.

 Kesälomani oli tänä vuonna syyskuussa, ei siinä nyt vielä mitään, mutta entäs kun lapsen lomat tulevaisuudessa on kesäkuun alusta elokuun puoleen väliin? Lisäksi nykyisessä toimipisteessäni alaisinani on muutama +50v rouva, joiden päiviä katsellessa takaraivossa huutaa kovaan ääneen joku sitä tosiasiaa, että tämän tason suorittava työ ja tavoiteaikavaatimukset ovat sitä luokkaa, että kyllä se vauhti vaan monilla alkaa hiipumaan kun ikää tulee, ja sehän on mulla edessä väistämättä, kun nyt jo tekee vähän tiukkaa. Ilmeisesti muutamalla muullakin kollegalla on hirttänyt kiinni, sillä ovi on käynyt firmasta ulospäin aika tiuhaan tahtiin tämän vuoden aikana, niin toimihenkilöiden kuin työntekijöidenkin osalta. Ei, ei, ei. Juokse, mene pois, lähde, keksi jotain! 

No hätäpäissäni ryhdyin keksimään, ja laitoin syksyn yhteishaussa hakupaperit sisään paikalliseen ammattikorkeakouluun. Ja sain opiskelupaikan, suoraan todistusvalinnalla ilman pääsykokeita. Tämän viikon aikana pitäisi vastaanottaa opiskelupaikka ja anoa opintovapaa, sillä opiskelu alkaa tammikuussa, mutta tiedättekö mitä? Minuu pelottaa. Siis aikuisten oikeasti pelottaa! 

Ala, jota lähtisin opiskelemaan, kiinnostaa, takaisi työpaikan ja tarjoaisi jo pitkään haikailemaani merkityksellisen työn tunnetta, mutta palkka putoaisi merkittävästi: bruttona nykyisestä arviolta 1800-2000e. Olen laskenut, että parin tonnin nettopalkalla olisin tyytyväinen, mutta tulevaisuudessa se lienee kyllä kiven alla. Ainakin ilman vuorotöitä. Joten väkisinkin tulee mieleen että onko tässä kaikkien aikojen virhe käsillä? Toki kaikkea ei voi mitata rahassa, ja nykyinen liksa ei riitä kompensoimaan sitä mitä joudun tällä hetkellä työlle antamaan. Mutta 3,5v opiskelua ja työllistyminen matalapalkka-alalle... Joku jarru on päällä. 

Sata ja yksi kertaa olen miettinyt että olisiko joku muu vaihtoehto, jaksaisinko vielä töissä niin että olisi aikaa kehittää toinen suunnitelma, mutta karu totuus on, että lukion jälkeen tämmöistä erinomaisen toimivaa suunnitelmaa ei ole vielä ilmaantunut. Ja miettimistä siis on nyt takana se reilu 16 vuotta. 

Toisaalla on pelko persauksissa että jos jään miettimään niin mietinkö lopun elämääni, ainoan lapseni ainoa lapsuus menee ohi kun odotan, että joku ratkaisu omaan tilanteeseeni ilmaantuu jonain kauniina päivänä hopeavadilla. Toisaalta, jos niin nyt sattuisikin käymään, ja minä onneton olen polttanut opintovapaan ja Työllisuusrahaston aikuiskoulutustuen tähän ehkä osittain hätäratkaisuun, niin ottaisi aivoon sekin.

Olen koittanut vakuutella itseäni, että tälläkin hetkellä joku tekee sitä työtä sillä liksalla ja varmaan selviää edes auttavasti hengissä, joten ehkä se olisi mahdollista myös itselleni. Olen jututtanut erästä puolituttua, joka on jo alalla, ja hän vaikuttaa ihan seesteiseltä ja onnelliselta, joskin aika ympäripyöreitä vastauksia häneltä tulee, enkä kehtaa ruveta kunnolla tenttaamaan.

Vielä on muutama päivä aikaa miettiä: Opiskelu ja alanvaihto - uhka vai mahdollisuus? 

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Joulu tulla jolkottaa

Pitkästä aikaa vanha kunnon budjettipostaus!

Kuun vaihteessa tilille tupsahti palkka, ja se lähti sieltä eteenpäin näin:

+3865 palkka, sis. matkakorvauksia n. 400e

-410 asuminen

-230 päivähoitomaksu

-400 ruokaraha S-tilille

-1000 säästöön Bank Norwegianille (nyt kasassa 4200e)

-150 Nordnetiin (itselle 100e, pojalle 50e, itsellä siellä nyt 4500e, pojalla 900e. Seligsonissa on sivuhuomautuksena 900e)

-300 Visa nollille

-200 liiton jäsenmaksu, sali ja vakuutusmaksu

=n. 1100e


Jäljelle jääneestä on osteltu joululahjoja (ja valoja, ja papereita ym. tarvikkeita), bensaa, itselle vaatetta töihin vanhojen kirjaimellisesti lahottua, käyty hierojalla ja aion mennä uudestaankin, koska kädet on pitkästä aikaa ihan pilalla. Tällä hetkellä jäljellä on n. 650e

Eikä se todellakaan tule riittämään. Ainakaan tämän hetkisten suunnitelmien mukaan... Muutenhan tässä ei olisi hätiä mitiä, mutta kun tuo joulu. Lahjojen kanssa meinaa karata mopo käsistä. Ostoslistalla on pari lahjaa, joilla on hintaa 400e/kpl. Ihan älytöntä, mutta kun haluaisin niin kovasti. Nämä ovat siis äidilleni uusi pyykinpesukone ja siskolle lahjakortti ihanaan kylpylähotelliin. Molemmat ovat auttaneet niin hurjasti kuluneen vuoden aikana mm. muutossa, lapsenhoidossa ym. että olisivat kyllä todellakin ansainneet kunnon joululahjat. Mutta silti hirvittää tuo hinta... Toisaalta kerran se vain kirpaisee, vaan eipä tuo summa huonolta näyttäisi säästötililläkään. Varasuunnitelmaa lahjoista ei tietenkään ole. 

Saamassani kommentissa haluttiin tietää kulujen jakautumisesta meidän taloudessa. Aihe, josta kyllä riittää avauduttavaa... Koska eihän ne mielestäni tasan mene, vieläkään. Elämme 6v kestäneessä parisuhteessa ensimmäistä kertaa aikaa, että asumme samassa osoitteessa ja kumpikin käy kokopäivätyössä. Ei siis ole kaksia asumiskuluja, ei opinto- tai perhevapaita. Vuokra ja vesi menee tällä hetkellä puoliksi, mies maksaa sähkön ja kotivakuutuksen, minä näköjään pojan päivähoidon ja ruoan. Ja kaikki pojan juoksevat kulut, vaatteet, tarvikkeet, lahjat... No, lapseen liittyvistä kuluista en valita. Ikinä. Mutta sanotaanko, että en ihmettele miksi jotkut valitsevat yh-elämän elatusmaksuineen ja korotettuine lapsilisineen, sekä mahdollisesti alennettuine päivähoitomaksuineen, etenkin jos diilissä tulee vielä esim. joka toinen viikonloppu lapsivapaata aikaa. 

Olen nyt koittanut katsella tilannetta läpi sormien ja laittaa asioita perspektiiviin, sillä enhän nyt ihan puilla paljailla kaikesta huolimatta ole, ja säästöönkin jää joka kuukausi. Ei siis varmaankaan pitäisi valittaa, mutta minkäs teet kun hetkittäin pernaa kaivelee silti.

Mutta koska kohta on joulu ja kaikilla hyvä mieli, niin koitetaan olla nillittämättä pikkujutuista. Rauhaa ja rakkautta jokaisen jouluun ❤️

lauantai 24. lokakuuta 2020

Takaisin oravanpyörään

Long time no see. Perhevapaat on nyt taputeltu ja uusi murrosvaihe käynnissä, sillä lapsi aloitti tällä viikolla maanantaina päiväkotitaipaleensa 1v 7kk iässä, ja minä aloitin eilen työt. Selkäni hajosi viimeisenä lomapäivänä siivotessa, ettei vaan mene helpon kautta tämäkään töihinpaluu :D Ja muksullakin on nyt nuha, huomenna edessä koronatesti. Johan ehdin ihan yhden päivän ollakin töissä... Onneksi ensimmäiset 2kk on koulutusta, mikä on mielestäni ajallisesti melko ylimitoitettua, joten ei liene maailmanloppu vaikka näin alkuun joutuukin välillä olemaan pois. 

Olen poltellut vanhoja lomapäiviä urakalla pois ja ollut siis työnantajan vaatimuksesta vuosilomalla 1.9. alkaen. Näin ollen olen saanut jo ensimmäisen täyden palkan syyskuun lopussa, ja pakko sanoa että raha tuntuu pitkästä aikaa hyvälle! Nettotulot hoitovapaan aikana olivat alle 400e/kk, sisältäen lapsilisän, joten innostuin aika isosti kun tilille tupsahti kolmen tonnin nettoliksa veroprosentin ollessa perhevapaista johtuen tänä vuonna melko vaatimaton.

Palkitsin itseäni melko avokätisesti ennen töihin lähtöä suht kunnialla hoidetusta perhevapaajaksosta, jonka aikana pojasta on kasvanut valloittava pikkukundi, jolta ei vauhtia ja vekkuliasennetta puutu! Tuntui myös että olen viimeisen puolentoista vuoden aikana ostanut lähinnä vain ruokaa, vaippoja ja vauvanvaatteita, joten en tuntenut huonoa omaatuntoa kun laitoin hynää haisemaan auton huoltoon, kissan eläinlääkäriin ja omaan hyvinvointiin. 

24/7 mammamodesta pyristelin pois ostamalla neljän kerran sarjakäynnit kasvohoitoon (iho on järkyttävässä kunnossa ja on pakko yrittää jotain), käymällä kampaajalla, poistattamalla luomen joka närästi joka kerta peiliin katsoessa, uusimalla kosmetiikkavarastoja, ostamalla uudet korvakorut (okei hihihii kahdet), tekemällä syksyisen mökkiretken hyvän ystäväni kanssa... No varmaan alkaa kuva hahmottumaan. Otin myös salijäsenyyden, suunnitelma on että selän parannuttua ja arjen asettuessa uusiin uomiinsa käyn siellä aina ennen iltavuoroa, koska niinä päivinä mulla on röyhkeältä kuulostava KOLME TUNTIA ihan omaa aikaa. Kunto on pohjamudissa ja elopainoa ihan hirvittävän paljon, ja suoraan sanottuna pelottaa kestääkö fysiikka enää kohtuuraskasta ja reipastahtista ruumiillista työtä. 

Säästöt ovat huvenneet hoitovapaan aikana, mutta vielä siellä on 2000e jemmassa huonoa päivää varten. Sijoituksiin en ole koskenut, mutta ne nyt ovat osittain vielä miinuksella koronan takia. Ja oman tyhmyyden, olenkin päättänyt pitäytyä rahastosäästämisessä koska osakkeista en selvästikään ymmärrä yhtään mitään :D Nordnetissä on omassa osakesalkussani n. 4000e edestä kaikenlaista, ja pojan nimissä olevassa salkussa n. 750e Superrahastoja. Seligsonissa on 860e.

Tavoitteena on alkaa säästötalkoisiin nyt kun kreiseimmän kulutushysterian sai hoideltua pois alta. Vuoden kolmesta viimeisestä palkasta pitäisi budjetin mukaan saada 1500e/kk säästöön (toki tuossa on hienoinen kompastuskivi nimeltä joulu tulossa), ensi vuonna veroprosentin nousun myötä sitten vähän vähemmän. Haaveissa siintää asunnon ostaminen, nyt alkaa vuokranurkissa lurkkiminen riittää. Ehkä jo ensi keväänä? 

lauantai 28. joulukuuta 2019

9kk vauvakuplaa takana

Pieni poikani täytti juuri vastikään 9 kuukautta! Aika rientää niin nopeasti ettei meinaa perässä pysyä... Poika nukkuu juuri päikkäreitä isänsä kanssa, joten tulipa mieleeni että hei mullahan tosiaan on joku blogi muistaakseni jossain! Joten pikainen päivitys olkaa hyvät:

Äitiyslomaa on jäljellä reilu pari viikkoa, ja sen jälkeen alkaa hoitovapaa. Töihin olen ilmoittanut hoitovapaan kestävän ainakin heinäkuun loppuun saakka, mutta tavoitteena on pystyä olemaan koko ensi vuosi vielä pois töistä. Hoitovapaalle jään toisaalta mielelläni, koska lapsi on aivan mahtava tyyppi, toisaalta taas numeroita ajatellen olen kauhuissani. 

Ensi kuun puoliväliin saakka saan vanhempainrahaa, joka minun tuloillani on ollut bruttona 2664e/kk. Tuleva kotihoidon tuki on bruttona 338e/kk. Näihin molempiin päälle vielä veroton lapsilisä 94e/kk. Onhan tuossa vähän eroa... 

Alkuvuosi on muutenkin muutosten aikaa. Muutamme heti tammikuun toisella viikolla takaisin Suomi-neidon alapäähän, ja jätämme susirajan taaksemme. Syynä muuttoon on meillä asuvan miehen opintovapaan loppuminen ja tukiverkostojen (lue: vapaaehtoisten lapsenvahtien) sijoittuminen kotinurkille etelään. Jäätyäni töistä pois 2019 helmikuussa olen ollut ihan superyksinäinen äitiysloman aikana, koska ainoat lähellä sijaitsevat aikuiskontaktit miehen lisäksi ovat olleet S-marketin myyjät ja neuvolan täti, joten on ihanaa kun sukulaiset ja ystävät ovat kohta huomattavasti alle 5h ajomatkan päässä. 
Myös omat työkuvioni sijoittuvat hoitovapaan jälkeen vanhoille seuduille: alunperinhän muutimme itään omiin töihini liittyvän, vuoden mittaisen määräaikaisen projektin takia. Päivää ennenkuin määräaikaisuus meni umpeen jäin äitiyslomalle, joten aukeni tilaisuus jäädä vielä lähes vuodeksi vaaramaisemiin jotta mieheni saa taputeltua opinnot valmiiksi.

Miehen töihinpaluu on se mahdollistava tekijä omalle hoitovapaalleni, sillä minä olen pitänyt lähes yksin meidän taloudesta huolta kuluneet kaksi vuotta, ja nyt kohta on hänen vuoro. Minun pussista menee vielä uuden kodin 1kk vuokravakuus (saanen kylläkin tästä nykyisestä asunnosta 2kk vakuuden jossain vaiheessa takaisin), muuttokulut ja asumis- sekä ruokakulut niin kauan että hän saa ensimmäisen palkan helmikuun lopulla. Onneksi olen saanut vähän jotain jemmaan säästötilille. Tällä hetkellä säästötilanne näyttää seuraavalta :

-Bank Norwegian 8000e (summa oli jo 9000e, mutta jouduin siirtämään uuden kodin vuokravakuuden ja auton jarruremontin summan käyttöön)
-Nordnet n. 4100e
-Seligson n. 850e
-Sukanvarsi 600e (tänne olen itselleni velkaa 150e)
-Lapsen säästötili Nordnetissa n. 600e (mutta näihin EI kosketa ennenaikaisesti, ellei kyseisen lapsen henki ole näistä rahoista kiinni)

Jo ennen pojan syntymää olin päättänyt avata hänelle säästötilin. Päädyin lopulta avaamaan omille Nordnet-tunnuksilleni uuden tilin, jolle säästän Superrahastoihin pesämunaa lapsilisistä 50e/kk (pl. hoitovapaalla) sekä mahdolliset lahjarahat niin kauan, että poika osaa lahjaksi saamiaan rahoja itse käyttää. Tilin avaaminen pojan omiin nimiin tuntui jotenkin hankalalta, ja haluan nähdä millainen rahankäyttäjä hänestä kasvaa ennen kuin luovutan kertyneiden säästöjen käyttöoikeudet pois omista käsistäni.

Joku saattaa mietiskellä miksen ole saanut säästettyä tuon enempää huolimatta kohtalaisesta vanhempainrahastani. Olen sitä kyllä miettinyt itsekin, mutta kun ynnäilin hieman, niin kyllähän niitä rahareikiä lapsiperheessä riittää - etenkin kun miehen bensa- ja tupakkakuluja lukuunottamatta lähes kaikki maksut ovat minun vastuullani. 

Lapsen alkutaival elämässä oli hieman tahmea, ja sairaalalaskua meiltä molemmilta tuli yhteensä n. 500e. Tästä nihkeästä startista, tai sektiosta, tai jostain muusta epäonnistumisesta johtuen meillä ei imetys onnistunut, joten pelkästään äidinmaidonkorvikkeeseen kuluu lähes 100e/kk. Tämä harmittaa edelleen vietävästi, olisin niin kovasti halunnut imettää, mutta kaikesta etsimästäni avusta huolimatta maito ei noussut, lapsen painokehitys oli heikkoa ja sekä minä että lapsi olimme ihan loppu, joten meillä kasvaa nyt korvikevauva. 

Poika on käynyt myös vyöhyketerapiassa n. 10 kertaa, yksi hoitokerta maksaa 20e. Vauvamuskari 100e/lukukausi, aiomme jatkaa vielä keväälläkin tätä harrastusta. Vauvavakuutus 400e/vuosi. Pari allergiaepäilyreissua yksityiselle lääkärille, yht. 260e. Thank you baby Je**s mitään allergioita ei ole löytynyt! Lapsella on atooppinen iho, hirrrrveä kasa rasvoja n. 50e/kk. Tähän päälle vaipat, pojan kiinteät ruoat (jotka tottakai enimmäkseen luomua ainakin 1v asti), syöttötuolit ym pelit ja vehkeet, jatkuvasti pieneksi jäävät vaatteet, mutsin omat suklaavuoret ja muut millä koitettu rämpiä vaikeiden päivien ja öiden läpi sekä lisäksi tietty muut "aikuisten" kulut - niin ja olihan tossa taas joku tommonen joulukin.

Sinne ne mun rahat siis menneet on :) Mutta ei haittaa, koska mulla on maailman paras lapsi <3

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Vauvalle tehtyja hankintoja

Laskettuun aikaan on huomenna tasan yksi kuukausi aikaa, ja babyntarvikehankinnat alkavat olla melkoisen hyvällä mallilla. Ajatuksena muksulle tehdyissä ostoksissa on ollut pitää järki päässä ja kukkaron nyörit tiukalla, koska loppujen lopuksi naperon pitäisi kaiken järjen mukaan olla melko vähään tyytyväinen. Eri asia on sitten raskaushormonien ja mainosmiesten sekoittaman mutsi-to-be:n käytännön toteutus tässä "järki päässä" -asiassa... Lastentarvikebisnes osaa kummasti iskeä juuri sinne heikkoon kohtaan!

No mitä meidän juniorille on hommattu ja mihin hintaan? Koitan tässä vähän muistella ja laittaa myös kaikki raskauteen liittyvät kulut:

*Yhdistelmävaunut 575e. Nämä halusin uutena, käytetyt olisin voinut ostaa vain luotettavalta ja tutulta taholta, eikä semmoista tahoa ollut vaununmyyntiaikeissa. Halvemmatkin olisi voinut saada netistä tilattuna ja kauan harkitsinkin eräiden n. 350e vaunujen kanssa, mutta mulle oli tärkeää päästä näkemään vaunut ennen ostopäätöstä (ja koitan tukea edelleen kivijalkaliikkeitä ettei kaikki siirtyisi nettiin ja sitä kautta ulkomaille), joten siksi päädyin näihin. Tulevat mummi ja lapsen täti halusivat välttämättä osallistua vaunukuluihin yhteensä 300 eurolla, joten minulle jäi maksettavaa vain 275e. Käyttöikä 15kg saakka. Hintaan sisältyi paljon oheishärpäkettä, kuten hyttys- ja sadesuoja, adapterit turvakaukalolle, hoitolaukku ja vaunuviltti.

*Turvakaukalo ja isofix-telakka 230e. Nämä oli tosi hyvässä joulunjälkeisessä alessa! Nämäkin halusin uutena, ettei tarvitse arvuutella mahdollisia kolareita tai kolhimisia tai takuuhommia. Vauva tulee kuitenkin viettämään autossa aikaa välillä aika paljonkin, kun käymme kylässä kotiseudulla, joten tästä turvallisuushommasta en halunnut tinkiä. Käyttöikä 13kg asti.

*Pinnasänky käytettynä 50e (menee n. kolmevuotiaaksi asti), pinnasängyn reunapehmuste käytetynä 15e, mobile käytettynä 20e, patja ilmainen vaikkakin uusi (suhteilla hankittu huonekalutehtaassa työskentelevältä sukulaiselta), äitiyspakkaukseen reunapehmuste käytettynä 8e, pari vauvan makuupussia yht. 45e (toinen uusi, toinen käytetty), pinnasänkyyn lakanoita käytettynä 17e.

*Sitterin pikkutyyppi sai jo joulupukilta, 0e. Vauvan amme ja kylpytuki käytettynä yht. 20e. Vaipanvaihtoalusta uutena 20e ja itkuhälytin käytettynä 40e

*Vauvalle vaatteita yht. n. 120e, lähinnä käytettynä, mutta aina en ole kaupassakaan päässyt jonkun TOSI ihanan ohi. Näitä sitten onkin paaaljooon... Olen tyhjentänyt lähialueen nettikirppikset tehokkaasti, koska ette usko miten halvalla voi saada valtavia kassillisia vauvanvaatteita! Nuttua jos jonkin moista on tullut haalittua aina kokoon 74/80 asti, joten kaikki ei sentään onneksi ole jäämässä samantien pieneksi, vaikka kyllä niitä alkupään parin viikon vaatteitakin on - toki vain käytettynä hommattuja, ostetut olen koittanut ottaa isommassa koossa mitä voisi sitten käyttääkin vähän pidempään kun kasvu himpun verran jo hidastuu. En ollut jotenkin ihan hahmottanut kirppistelyhuumassa että Kelan äitiyspakkauksessa tuli vaatetta vielä aika paljon lisää, joten ainakaan alasti ei meidän juniori joudu kekkuloimaan...

*Kestovaippoja 45e. Joo-o, aion kokeilla saisiko tästä aihepiiristä säästettyä joitain euroja ja vähennettyä jätekuormitusta. Nämä olen ostanut käyttämättöminä nettikirppiksiltä.

*2x imetysliivit yht. 75e uutena. Jostain luin että tämmösiäkin tarvitaan, joten hyvä on sitten.

*Isyyspakkaus n. 300e. Tässä nyt lähti vähän mopo käsistä. Pakkauksen kokonaishinnastakaan en ole ihan varma, koska hankintoja on tehty pikkuhiljaa aina viime syyskuusta lähtien. Isoin kuluerä oli pakkaukseen päätyneet kaksi lippua Metallican keikalle (yht. 180e), jotta tuleva iskä pääsee synttäreidensä kunniaksi edes yhdeksi illaksi irti vaipparallista. Kavaljeeriksi ja toisen lipun haltijaksi valjastin veljensä, eli tulevan setämiehen, koska hän jeesasi meitä isosti muuttopuuhissa vuosi sitten, ja saa muuten jeesata uudestaan vuoden päästä kun muutto on taas ajankohtainen asia :D
Lippujen lisäksi pakkauksesta löytyi vähän vaatetta isukille, dödöä ja silmänympärysnaamioita, vauvalle tarvikkeita iskän lemppari-jääkiekko- ja musiikkiyhtyeiden logolla varustettuna, elintarvikkeita (lakupiippuja hermosauhuja varten, mokkasuukkoja ettei tartte käydä naapurin emäntää pussailemassa jos mun huomio on vauvassa jne jne), eli kokonaisuutena kaikkea tosi hassunhauskaa mutta ehkä ainakin melkein tarpeellista sälää.

*Käynnit äitiyspolilla x6 tähän asti, á 41,20e + bensat ja parkkimaksut. Olen joutunut käymään normaalia useammin äitiyspolilla kontrolleissa raskausdiabeteksen takia, ja joka kerta maksettavaksi tulee reilu neljäkymppiä. Tämä asia on mulle ihan fine. Tähän lisäksi asiaan liittyvät lääkitykset ovat maksaneet tähän asti n. 70e.

Yhteensä n. 1600e. Åhhåh...

Jokohan siinä alkaisi olla kaikki tähän saakka? Reilusti edullisemminkin / vähemmällä olisi ollut mahdollista päästä, mutta en halunnut tinkiä kaikesta mahdollisesta ja keskittyä vain hintoihin. Oma esikoinen tuntuu niin ainutlaatuiselta asialta, että muutaman euron lisämaksu juuri siitä ihanimmasta ja omaa silmää miellyttävästä jutusta ei tunnu missään. Puhumattakaan, että tekisi mieli nillittää jostain äitiyspolimaksuista. Nää on näitä hommia, joita varten siellä töissä on käyty ja rahaa vähän jemmattu. Enkä oikeasti edes koe vetäneeni hommaa kaikilta osin täysin överiksi! Vielähän tässä on sitä paitsi kaikkea rahareikää tiedossa kunhan vaavi ilmaantuu maailmaan, kuten nimiäiset ja vauvakuvaus jajajja, joten stay tuned! Raportoin konkurssin etenemisestä aina kun muistan :)

torstai 28. helmikuuta 2019

Viimeinen palkkapäivä, ensimmäinen äitiyslomapäivä

Ihan ekana kiitos viime postaukseen saapuneista onnitteluista :)

Tänään valkeni ensimmäinen virallinen äitiyslomapäivä, ja tilille kilahti viimeinen palkka hetkeen. Palkasta puuttuu yhden päivän liksa (koska tältä päivältä saan jo äitiyspäivärahaa) ja veroprosenttia on hilattu hieman ylöspäin, joten viimeisen palkan nettomäärä oli 2633e.

No sehän lähti taivaan tuuliin saman tien seuraavasti:
-750 vuokra
-350 ruokaraha
-920 visa nollille
-400 laskutilille
=200 käyttörahaa

Sillä lailla. Viime kuussa maksoin yli 400e pelkkiä sähkölaskuja, joten wuppiduu. Tuo Visahan on vingahtanut noinkin villisti vauvan hankintojen takia, ja on tullut ostettua itsellekin mm. uudet silmälasit, lisää piilareita, yhdet hautajaisvaatteet, käytiin kotiseudulla parikin reissua hautajaisissa ja esittelemässä (järkyttävän kokoista) vauvamasua ja sen semmoista...
Tähän väliin on vielä mainittava, että meillä asuva opiskeleva karvanaama sai tänään ensimmäisen kerran aikuiskoulutustukea tai yhtään mitään muutakaan dineroa _kolmeen kuukauteen_(!!) ja olenkin joutunut toteamaan että minuu ei kuulkaa olekaan tehty rahasta. Mietin vaan miten ankeaksi tämä käy sitten kesän jälkeen kun olen vanhempainrahojen varassa ja miehen tulot ovat olemattomat 300e/kk monen kuukauden ajan... No, olkoon sen ajan murhe se. Ja onhan se 300e kuussa kuitenkin enemmän kuin tuo kuluneiden 3kk tasan 0e.

Säästössä on tällä hetkellä seuraavasti:
Nordnet 3900e
Seligson 700e
Bank Norwegian 4200e
Sukanvarsi 600e

Valona tunnelin päässä näkyy ammattiliiton jäsenhankinnasta luvassa oleva 200e lahjakortti S-ryhmälle, miehen toivottavasti pitkästä aikaa maksama osuus vuokrasta 250e, toukokuun lopulla tulevat kesälomarahat ja kuitenkin kohtalaiset äitiyspäivärahat, joista etenkin kaksi ensimmäistä, korottetuna maksettavaa erää ovat semmoiset, että säästöönkin pitäisi jäädä. Lisäksi sähkölaskut alkavat taas maltillistumaan kunhan ilmat lämpenevät ja kesä tulla puksuttaa, että eiköhän tämä tästä :) Tänään elellään rv 35+0, joten kohta ei varmaan raha-asiat paljoa ahdistele mielessä <3


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Update

Hejssan håpsan frallarallaraa!

Lienee aika ottaa pieni tilannekatsaus, kun viime kerrasta näyttäisi olevan taas hetki aikaa. Kaikki meni hieman (siis ihan vaan VÄHÄN) mullin-mallin elokuun alussa, kun sain tietää että ensi vuonna meille on tulossa haikara kylään! Siinä sitten jäi kuulkaa muut asiat jokseenkin taka-alalle, vaikka toki on numeroitakin tullut mietiskeltyä ja pyöriteltyä etenkin yön pimeinä tunteina, kun on tullut valvottua miettien että mihin hittoon sitä on tullut ryhdyttyä... Onneksi kaikki on tähän asti mennyt melkolailla hyvin, ja nyt odotellaan jo malttamattomana pienen prinssin saapumista keväällä <3

Heinäkuun palkkapäivän jälkeen säästötilanne on kehittynyt seuraavasti:
Bank Norwegian 3500e (+1200e)
Sukanvarsi 350e (-150e, nämä maksan takaisin veronpalautuksista)
Nordnet 3700e (-400e, johtuu kurssilaskuista, mitään en ole sieltä ulos nostanut)
Seligson 680 (+30e)

Ylihuomenna tulee 800e veronpalautuksia, joista 150e allokoidaan sukanvarteen, 250e jouluruokiin ja loppuihin lahjoihin, ja loput 400e Bank Norwegianiin.

Yllä olevista numeroista voidaan huomata -tai ainakin arvata- että on tullut tuhlattua. Raskauden myötä pesänrakennusvietti on hillitön, mm. BlackFridaysta tuli hommattua uusi pyykinpesukone edellisen palveltua uskollisesti jo lähes 14 vuotta. Ja onpa juniorin hyvinvoinnin varmistamiseksikin tullut käytyä hammaslääkärissä (yksityisellä, maksoin myös miehen hammaslääkärin), kävimme yksityisellä lääkärillä varhaisultrassa (koska olen malttamaton sielu), neuvolantäti käski hankkimaan verenpainemittaria ja kaikenmaailman vitamiineja, ja näiden lisäksi olen pikkuisen innostunut kasaamaan tulevalle isukille isyyspakkausta (siis sokka on aivan irti). Lisäksi oltiin kahdestaan pikkujoulutreffeillä kun nyt vielä voidaan vapaasti mennä, ja käytiin myös syksyn mittaan kotopuolessa jossa meni pari yötä hotellin hoivissa.
Ja entäs tää joulu sitten, oijoi.... lahjoja, jouluvaloja, omg! Ja ruoat on vielä hankkimatta. Onneksi parin viikon päästä pitäisi pikkuhiljaa helpottaa edes tämän joulun osalta :D

Vähän siis hankalaa on ollut yhdistää järjen sanelema kehoitus säästää kuin viimeistä päivää hormonien kuiskimaan tarpeeseen ostaa nyt kun vielä voi ennen äitiyslomalle jäämistä. Työstä saatavia normaaleja palkkoja tulee enää kolme(!!!) ennen Kelan rahoille jäämistä. ja laskin veroprosentinkin uudestaan, jonka myötä veropinna putosi niin että liksasta jää kolmisen sataa kuussa enemmän käteen.

Laskelmien mukaan rahaa pitäisi jäädä säästöön myös äitiyslomalla ollessa, mutta kesän jälkeen asiaan tulee pieni mutta: miehen aikuiskoulutustuki loppuu 4kk ennen kuin hän saa opinnot valmiiksi, ja tuon neljän kuukauden ajan kitkutellaan sitten minun Kelasta saamalla rahalla... On pakko myöntää, että mulla meinaa synkkinä hetkinä olla katkeruutta ilmassa koska ollaan tässä muutenkin kohta jo vuoden verran elelty hyvin pitkälti mun pussista. Itse kun en haluaisi tietystä elintasosta luopua, mutta tulee kyllä kalliiksi kustantaa se tyyli kahdelle, kun eihän toista voi jättää huomiotta. Ja välillä tuntuu että hän ei puolestaan ole valmis luopumaan omista raharei'istään, kuten tupakoinnista tai moottoripyörästä, jotta voisi osallistua enemmän yhteisiin menoihin. Nytkin hän on koko joulukuun vapaalla koulusta (eikä siis saa myöskään joulukuulta aikuiskoulutustukea), samalla kun itse herään parhaimmillaan 6x viikossa aamuisin 4.15 töihin että pystyn kustantamaan meidän elämisen ukon jäädessä kuorsaamaan.
Tämä kaikki, ja etenkin kesän jälkeen koittava jakso, rokottaa säästöastetta aika kovalla kädellä, ja lyhentää mahdollisuutta olla äitiysloman jälkeen hoitovapaalla. Kaivelee pernaa ja turhauttaa välillä kyllä isosti vaikka kuinka koitan olla hyvä ihminen, mutta yritän vain olla ajattelematta liikoja. Kunhan tuo nyt ei tottuisi tähän meininkiin, sillä asiain laita tulee muutumaan rajusti kun hän palaa opintovapaalta töihin ja minä jään hoitovapaalle. Mutta ne on sen ajan murheita ne :)

HipHei ja ihanaa joulun odotusta kaikille!