tiistai 6. kesäkuuta 2017

Neiti osakkeenomistaja

Huiiii, minä allekirjoittanut ostin juuri ihan ensimmäiset osakkeeni. Seikkailin vapaapäivän ratoksi Nordnetissä, ja niillähän on käynnissä kampanja, jossa elokuun loppuun asti max. 200e osakekauppoihin on kaupankäyntipalkkio 0,99e/ toteutunut toimeksianto. No siitä se ajatus sitten lähti...

Täysin kaikkien sääntöjen vastaisesti valkkasin FIILISPOHJALTA neitsytmatkalleni DNA:ta ja Tikkurilaa. Sijoitusstrategiaani saa vapaasti arvostella tässä kohtaa :D
Nyt sitten odotellaan ja katellaan mitä tapahtuu, mutta ainakin pelin avaus on nyt tehty!!

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Ei rakkaudest lajiin vaan rahan takii

Toukokuun palkkapäiväkatsaus tulee tässä:

+2800 Palkka
+1200 Lomarahat
= 4000 Yhteensä netto

-670 Vuokra
-230 Laskutili (kasassa 250e)
-350 Ruokatili
-50 Opintolaina (jäljellä 850e)
-300 Nordnet (salkussa nyt 1880e. Seligsonin salkku 630e, sinne ei sijoituksia tässäkään kuussa.)
-390 Auton huolto
-650 Visa nollille
-100 Puhelinlasku, kauppareissu, auton jälkitarkastus
-680 Puskurirahastoon (kasassa 2100e)

=650 (luvut ei ihan täsmää, jäljelle pitäisi jäädä 580 mutta muutama kymppi lojui tilillä pohjilla)

Eli auto-ystäväni Skoda ei mennyt toukokuun lopulla katsastuksesta läpi, koska toinen takaiskari oli tuusannuusana. Myös ilmastointi tuotti vain lämpimiä lehmänhönkäilyjä, joten kiikutin kotteron maksullisille miehille hoitoon päivän ajaksi ja lopputuleman näette yllä. Ihanan kallista!

Myös Visa täytyi hoitaa jälleen kerran nollille, sillä arvatkaa kuka vihdoin löysi uuden sängyn?! NO MINÄ! Jeeee, ei enää sitä vanhaa rutkua! Sängyn hommasin Sotkasta, ja vaikka ennakkoluulot olivat kohtalaiset niin kahden yön perusteella uusi punkka on oivallinen. Luxus-älyvaahtoviskoosipussijousihässäkkä-sängyn ovh 999e, mun kuittiin se tuli hintaan 499e + 100e kuljetus ja vanhan sängyn pois vienti. Rankani kiittää. Loput 50e Visasta tuli tuhlattua Spotifyihin, Viaplayn leffavuokraamoon ja netistä ostettuun puhelimen oheissälään (kuoret & laturi).

Toukokuussa ei oltu muutenkaan köyhiä eikä kipeitä. Tai no vähän kipeitä oltiin, apteekkiin upposi melkein 50e Panacodeihin ja tulehduskipulääkkeisiin. Mutta eipä kolota enää!
Ja baarissakin kävin katsomassa Suomen kiekkopeliä, olin vihdoin ekaa kertaa kuppilassa melkein kahteen vuoteen! Illan kustannukset kaikkineen n. 60e, sisältää taksin ja pizzan eli hyvin maltilla olin liikenteessä (ja löydettiin Erittäin Halvan viinan baari...)
Äitienpäivänä vein äiteen ja samana päivänä synttäreitään viettäneen pikkusiskon ulon syömään, kustannus kohtuullinen 85e kolmelta. Tukkaa leikkautin kesäkuntoon hintaan 40e. Vaatteita tilasin netistä 60 eurolla. Bensaan kului 120e. Auton katsastus 39e. Pienistä puroista tulee isoja jokia...
Elokuvissakin kävin huvittelemassa, uusin Alien-leffa oli ihan kohtalainen, sillä meinasin nukahtaa vain kerran :D Olen siis ehkäpä maailman huonoin elokuvien katselija, Nukkumatti tulee lähes joka kerta.

Eli onhan tuossa ollut taas kaikenlaista menoa, mistä syystä säästö-/puskuritili otti vähän vajetta jota nyt koetettu paikkailla. Mut hei ehkä onkin niin että elän vain kerran? Kesäkuussa ei pitäisi olla mitään kissanristiäisiä tai ylimääräisiä menoja lukuunottamatta juhannusta, mutta sinne neljän päivän vapaille ei ole vielä suunnitelmia olemassa. Toivottavasti sataa vettä niin että taivas raikaa :)

Tässä kuussa tulee muuten vuosi täyteen ekasta Seligson- ja Nordnet -testailusta, ja ylipäätään heräämisestä omien madonlukujen tarkasteluun. Aika menee älytöntä vauhtia!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Don't carry the world upon your shoulders

Käyköhän kenellekään muulle ikinä silleen, että muiden ihmisten murheet alkavat painaa omia hartioita?

Mulle käy niin usein. Jos jollain mun lähipiiriin kuuluvalla, tai mulle muuten tärkeällä, ihmisellä on joku asia vinossa, niin teen käytännössä kaikkeni että se asia saadaan oikaistua, vaikka mulla ei olisi siinä mitään osaa eikä arpaa, ei mitään velvoitetta tai vastuuta.

Lähipiirissäni on henkilö, jonka asuntoon on tulossa noin vuoden päästä putkiremppa, ja yhtiökokouksessa oli päätetty käynnistää hankkeen suunnittelu ja kartoitus. Tilanne huolettaa ja jännittää häntä, koska pahimmillaan perinteisen menetelmän putkiremppa tulee maksamaan n. 50k hänen asuntoonsa, ja yhtiövastikkeessa on jo ennestään isosti rahoitusvastiketta muutama vuosi sitten tehdystä (helkkarin kalliista) julkisivuremontista. Putkiremontin jälkeen yhtiövastike saattaa kasvaa niin isoksi, ettei hänellä ole välttämättä enää varaa asua asunnossaan, sillä tehdastyöstä saatava tulopuoli on perusduunarin luokkaa, ja tämä ihminen elää ja asuu yksin.

Residenssiä on yritetty myydä jo muutaman vuoden ajan tuloksetta. Tämä henkilö ei ole mikään ruudinkeksijä perusluonteeltaan, joten niin asunnon osto, tämän ainoan omaisuuden arvon ylläpito kuin tälläisiin tuleviin remontteihin varautuminenkin on ollut todella hataralla pohjalla. Päätöksiä on koko elämän ajan tehty usealla kriittisellä osa-alueella (ammatinvalinta, asunnon osto, perhekuviot jne jne) lyhytnäköisesti ja täysin fiilispohjalta, ilman isompaa varmistelua ja ennakointia. Nyt tilanne alkaa ikävä kyllä kostautumaan, kun putkiremontti alkaa muuttua todellisuudeksi ja asunnon myynti hankaloituu entisestään.

Toisaalta tajuan kyllä että omalla kohdalla auttamiskeinot ovat todella rajalliset - en voi enkä halua maksaa kenenkään toisen putkiremonttia tai ostaa sitä asuntoa pois säälistä (teen kyllä niin jos voitan Eurojaskasta perjantaina 50milj.) Ei hänkään tullut maksamaan aikoinaan mun putkiremonttia tai juurikaan auttanut kun olin saattanut itseni eron myötä siihen jamaan että asumiskustannusten jälkeen käteen jäi kuukaudeksi 400e, jolla piti maksaa IHAN kaikki. Tämä henkilö on myös viettänyt aikanaan melko railakasta elämää vailla huolta huomisesta, kurkkuun on kaadettu reilusti enemmän rahnaa kuin säästötilille. Samalla on kaatunut niin vastakkaisen sukupuolen edustajia kuin ystävyyssuhteitakin, joten nyt vähän vanhemmiten olo taitaa olla pikkuisen yksinäinen.

Mutta toisaalta kuitenkin näen toisen neuvottomuuden, pelon ja jännityksen, ja se raastaa niin törkeästi itseänikin, että tekisi mieli jeesata kaikin keinoin. Lisäksi tunnen syyllisyyttä ja jopa jotain kummaa häpeääkin siitä että mulla menee tällä hetkellä taloudellisesti ihan kivasti, että minä sain oman asuntoni myytyä ja että voin elää melko huoletonta elämää samalla kun toinen soittaa saadakseen tukea ja neuvoja omaan ahdinkoonsa. Tilanne ei mielessäni ole tasapainossa, joten tuntuu että mulla olisi velvollisuus auttaa. En vaan tiedä miten. Ei taida auttaa muu kuin toivoa että taloyhtiönsä hallituksessa istuu edes joku tolkun ihminen, että projekti suunnitellaan ja toteutetaan fiksusti. Tai että asunto saadaan myytyä ennen remonttia, mikä ei näytä kovinkaan todennäköiseltä...

Nämä muiden ihmisten taakat ovat usein raskaimpia kantaa.


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

31 vuotta, eikä suotta


Niin. Tänään kierähti kilometrimittari taas uusille luvuille. Ostin itselleni synttärilahjaksi iiiihanat Vallilan pussilakanat ja rullakebabin, yht. 39,90e. Ton villimpää meininkiä ei nykyään taida irrotakaan :D

Talking 'bout ikäkriisi, eilen iski joku ankeus ja tuntui että mitään en ole saanut aikaiseksi, elämä on jo niin nähty ja taputeltu, mistään ei tule mitään nyt eikä myöskään tulevaisuudessa. Että tässä nyt puksuttelen päivätä toiseen kohti hautaa seuraavat vuosikymmenet, aika valuu hukkaan ja kaikki on vähintään peruuttamattomasti pilalla. Eioo miestä, eioo lapsia, minä ja kissa kahdestaan vaan ja varmaan killikin kohta heittää lusikan nurkkaan (vanha neiti täyttää parin viikon päästä 11 vuotta! <3) Läheltä piti ettei ihan kyynel tirahtanut kun itseäni niin kovin surkuttelin!

No kohtuullisen vellomisen jälkeen aloin sitten kaivaa itseäni kuopasta ylös perinteisellä kiitollisuus -harjoituksella. Eli sen sijaan että märehdin sitä mitä elämästä tuntuu puuttuvan, koitin keskittyä asioihin joista on syytä olla kiitollinen. Tässäpä niistä satunnaisessa järjestyksessä muutama:

1) Vaikka tuntuu että vähän väliä jonnekin kolottaa, niin pääsääntöisesti koen että terveydentilani on kunnossa. Hyvin kyllä huomaa että omaan hyvinvointiin on nykyään kiinnitettävä aika rankasti aiempaa enemmän huomiota, palautuminen ja fysiikka ei ole enää samaa luokkaa kuin parikymppisenä. Sen sijaan henkinen stamina on selvästi paremmissa kantimissa kuin ehkä koskaan ennen.

2) Mulla on työpaikka. Okei, en ole unelma-ammatissani (enkä vielä tässä iässä edes tiedä mikä on mun unelma-ammatti?!) ja työ "pilaa" radikaalisti vapaa-aikaa sitomalla mut duunijuttuihin kiinni suoraan n. 40h viikossa ja välillisesti arviolta vielä puolet lisää, mutta vakituiset ja kohtalaiset tulot antavat turvallisuuden tunnetta ja tietynlaista vapautta elämään.

3) Olen viittä vaille täysin velaton. Tämä ajatus tuntuu edelleen hyvältä, siitä tulee kevyt olo. Pienen hetken päässä siintää tilanne että saan säästöhommat kunnolla käyntiin niin, että tulosta alkaa todella näkymään ja entistä enemmän mahdollisuuksia toivottavasti sitä myöten aukeaa. Toivottavasti ensi synttäreinä tässä asiassa on jo huomattavaa muutosta kohti parempaa havaittavissa.

4) Mun lähipiiri. Se on hiukan suppea, mutta laatu korvaa moninkertaisesti lukumäärän. Sitä paitsi olen sen verran introvertti ja erakko, että en pystyisi edes käsittelemään isoa lähipiiriä. Kokeiltu on. Seurauksena konmaritin mun lähipiirin.

5) En ole kokenut elämässä mitään todellisia tai mullistavia vastoinkäymisiä tai menetyksiä. Ihmissuhteita on ollut katkolla ja mennyt kokonaan poikki, suht kaukaisia sukulaisia kuollut jne, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että mun oman elämän pahin paikka oli kun toinen kissoistani kuoli loppukesästä 2015. Ulkopuolisesta se kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta se killi oli yhdeksän vuoden ajan kolmasosa mun ydinperheestä ja menetys valtava.

6) Mulla on unelmia. Ei montaa, ja ne harvatkin on joko pöhköjä tai saavuttamattomissa, mutta siellä ne silti on. Välillä tulee niihin uppouduttua, sillä sanonta "Be careful what you wish for 'cause you just might get it" pitää toisinaan oman kokemuksen mukaan paikkansa. Saisi kyllä pitää useamminkin!

Loppujen lopuksi tulin yön pimeinä ja tunnemyllerryksen keskellä ahdistavina tunteina siihen lopputulokseen, että wtf, mä olen itsenäinen kolmekymppinen muidu ja IF LIFE KNOCKS YOU DOWN, STAND THE FUCK UP AND SAY "YOU HIT LIKE A BITCH"! Eiks nii :)

tiistai 2. toukokuuta 2017

Se oli VIUHAHDUS

...nimittäin kun tilipäivä perjantaina koitti ja sitten sain idean että nythän mun makuuhuoneeseen muuten mahtuisi telkkari. Ai kun se olisikin siellä kiva. Ja sitten viuhahdettiin! Nimittäin minä Prismasta hakemaan töllöä ja Jyskistä töllönaluskaluste ja rahnat viuh-pois tililtä. Yhteensä -380e ja nyt on pikkusen morkkis - kaksi telsua vaikkei siitä edellisestäkään ikinä tule mitään järkevää ohjelmaa :D (Paitsi totaalisen koukuttava Temptation Islandin kolmas kausi! Tämä addiktio hävettää isolla kädellä, mutta minkäs teet)

Molemmat värkit on varustettu Smart-tv -ominaisuudella, ja kaunis haave elää seuraavasta vapaapäivästä kun voin aamulla suoraan peiton alta avata Katsomon ja vilkuilla rästiin jääneet Emmerdalet sen sijaan että tarttisi itseään sohvalle kammeta. Kyllä sitten on juhlaa, melkein kuin joulu ja juhannus yhtä aikaa :D Matka sängystä sohvalle on kuitenkin tälläisessä 48m2 kaksiossa melkoinen. 

Niin, se tilipäivä. Ensimmäinen laatuaan kun olen täysin vapaa vanhan asunnon kuluvelvotteista! Joten katsotaanpa minne ne fyrkat tällä kertaa meni:

+2913 palkka (sisältää pikkusen päälle satkun km-korvauksia)
-665 vuokra
-135 laskutili
-50 opintolaina (jäljellä 900e)
-53 visa nollille (netflix, spotify, pari meikkiostosta ulkomaisesta nettikaupasta)
-400 puskurirahastoon (kasassa 2000e)
-350 ruokarahaa s-tilille
-145 vakuutusmaksu autosta
-100 ammattiyhdistyksen jäsenmaksu neljältä kuukaudelta
-20 puhelinlasku 
-15 sähkölasku
-20 sähkönsiirtomaksu
-300 Nordnet (salkun arvo tällä hetkellä 1565e, Seligson-salkun arvo 635e)
-60 bensaan
-380 telkkarihairahdus
-90 kaappien täyttöä ja vappuruokaa

= 120 jäljellä....kyllähän taas suoriuduin hienosti :D

Tässä kuussa olisi ohjelmassa vielä kampaaja, auton katsastus, pikkusiskon synttärit, äitienpäivä och så vidare... 

Aloin tosiaan tästä palkasta alkaen laittaa rahaa syrjään ns. laskutilille, josta sitten voisi hallitummin maksaa pois harvemmin ilmestyviä laskuja. Pitäisi tehdä kunnon kartoitus ja vuosibudjetti näistä tälläisistä kuluista, jotta näkisi onko tuo 135e/kk alkuunkaan riittävä summa. 
Nordnetiin meni pitkästä aikaa eurosia, olen todella helpottunut että pääsen jälleen investoimaan rahastoihinkin, sillä viimeksi olen Nordnetissä tehnyt sijoituksia marraskuun alussa. Seligsonin rahastoihin ei tällä kertaa vieläkään tullut merkintöjä.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Uusi sivu

Muutto tehty, vanhan asunnon avaimet luovutettu ja lähtöitkut itketty. Yhdentoista vuoden ajanjakso omistusasujana päättyi, ja asunto jossa tuli koettua elämäni parhaimmat aallonharjat ja syvimmät pohjamudat siirtyi elämään uusien asukkaiden juonenkäänteissä mukana. Olo on niin haikea, mutta toisaalta kevyt, helpottunut ja toiveikas.
Onneksi tavarakaaos on uudessa kämpässä vielä melkoinen, joten isoimmat shoppailuhimot on pysyneet tehokkaasti kurissa, kun tuntuu että minnekään ei mahdu enää yhtään lisää tavaraa! Kaikkea pientä kyllä tarttisi hommata - kylpyhuoneen matto, keittiön verho, varrellinen rikkaimuri sun muuta... Ehtiihän ne, nyt huhtikuussa on palanut jo aika reilulla kädellä rahnaa, lähinnä ulkonasyömiseen kun muuttoapu (eli äiti) jeesasi ruokapalkalla ja ruoanlaitossa on ollut kevyitä haasteita juurikin muuton takia.

Veroilmoituskin pärähti postiluukusta joku aika sitten, marraskuun lopulla on luvassa payback time kun verottaja palauttaa liikoja maksuja tonnin verran. Suomi100 -hengessä taidan tuhlata hillot jonkin kotimaisen firman osakkeisiin. Toisaalta olen kyllä harmistunut siitä mihin jamaan tämä maa on saatu ihan tässä viime vuosikymmeninä ajettua, eikä satavuotias Suomi tällä hetkellä nostata itsessäni sen kummempia isänmaallisuuden tai solidaarisuuden tunteita, joten saattaa ne osakkeet olla vaikka ruotsalaisiakin, kattoo nyt :D

Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis. Rattoisaa pääsiäisen jatkoa itse kullekin säädylle :)


lauantai 1. huhtikuuta 2017

Hupsistarallaa, on huhtikuu!

Sateista ja harmaata huhtikuun ekaa!

Tässä on nyt kieriskelty painottoman tuntuisessa autuudessa ja ihanuudessa pari viikkoa. Olen käynyt lukemattomia kertoja verkkopankissa leijumassa asuntolainan "Laina maksettu loppuun" -merkintää ja autolainan nollia taulussa. Visaa makselen nykyään Netfixin verran kuussa, muuta käyttöä kortilla ei ole ollut enää vähään aikaan eli nollaa näyttää senkin tilanne.

Oman jatkosijoituspaikan hommaaminen on edennyt siihen pisteeseen, että maanantaina haen avaimet uuteen kotiin. Muutan kaupungin ulkopuolelle vuokralle, vuonna 2011 rakennettuun kerrostaloon. Saan muuton myötä oman saunan ja ison, lasitetun parvekkeen. Alueen pitäisi olla tuhatkertaa rauhallisempi ja hiljaisempi kuin nykyiset maisemat. Työmatka pitenee n. 10 kilometriin ja siten bensakulut kasvavat, mutta EI HAITTAA, kämppä on niin tosi kiva, vaikka tila väheneekin nykyisestä 12m2. Vuokra ja vesimaksu+autopaikka on yhteensä 665e/kk, mikä kuulostaa mun korviin puoli-ilmaiselta entisen laina+vastike kombon (950e/kk) jälkeen :D Vuokrasitoumusajaksi sovittiin vähintään yksi vuosi, joten jos päätän alle vuodessa muuttaa pois niin maksamani kahden kuukauden vuokravakuus jää vuokranantajalle sopimusrikesakkona.

Huhtikuussa mulla on siis molemmat asunnot päällekkäin, mutta saanpahan ainakin muuttaa rauhassa. Muuttoa varten varasin muuttofirman hoitamaan isojen kamojen kantamisen ja kuljetuksen kuun puolen välin kieppeillä. Luojalle jälleen kiitos maksullisista miehistä! Hintaa muuttoautolle, kuskille ja kahdelle kantajalle tulee 158e/h, koitan selvitä hommasta alle neljässä tunnissa.

Vinttikomeron tyhjennys on aiheuttanut kuluneen viikon aikana harmaita hiuksia, sillä sinne oli salakavalasti päässyt kertymään 11 vuoden kuonat... MIKSI olen hillonnut kaikkea sitä schaibaa siellä vuositolkulla?! No, kolmen kaatopaikkakuorman jälkeen siellä on enää jäljellä vähäiset mukaan otettavat tavarat. Paikallisella jäteasemalla asiointi on osoittautunut sujuvaksi, helpoksi ja edulliseksi puuhaksi. Tähän mennessä olen kustantanut jokaisesta käynnistä 7e/laaki huolimatta siitä mitä jätetta ja kuinka paljon on ollut kyydissä. Tyypit siellä vieläpä neuvovat kädestä pitäen mihin mikäkin romu lajitellaan - helppoa ja halpaa! Ihan oikeasti en enää voi piirun pätkän vertaa ymmärtää ihmisiä jotka dumppaavat ennemmin jätteensä jonnekin ojanpohjalle.
Asunto pitäisi onneksi olla helppo muutettava, täältä on karsittu ylimääräisiä kamoja säännöllisesti pois ja mulla on tosiaan hyvin aikaa pakata, karsia ja kantaa romuja pikkuhiljaa uuteen osoitteeseen.

Viimekuussa stressaamani firman vuotuiset pukukinkerit olivat eilen, ja kulut olivat seuraavat:
-Päivävaatetus 81,49e (onneksi Lindexissä oli sattumalta mahtavat alet!)
-Iltavaatetus 4,49e (eli sukkahousuja lukuunottamatta kaivelin vanhat vermeet naftaliinista)
-Kampaus 30e
Kampausta lukuunottamatta muut hankinnat ovat monikäyttöisiä, joita voin käyttää ihan normaalissakin elämässä kun tilanne vaatii siistiä pukeutumista.

Olen muutenkin tullut shopanneeksi kuin sekopää! Hommasin uudet conssit (tarjouksesta 70e) vanhojen puhkikäveltyjen tilalle. Tilasin uuden kevättakin (ale-koodilla 41,17e). Ostin höyrypäissäni uuteen asuntoon saunakamoja parilla kympillä. Tein kirja-tilauksen 22,90e (no okei, tämä "kirja" on Aku Ankan murrekokoelma... mutta on siinä kannet, joiden välissä on sivuja joilla on tekstiä. Eli kirja.)
Uusi huppari + lävistyskoru 57e. Kevätkengät (vaaleanpunaiset!! :D ) 13e. Pari nettitilausta jouduin palauttamaan, joten niistä ei sen enempää koska rahaa ei lopulta kulunut. Mulla on kyllä aina super-huono omatunto jos joudun jotain palauttamaan, koska tiedän että nettikauppiaat vihaa sitä, sillä prosessi on heille vaan ilmaista ja ylimääräistä työtä :/ Tähän päälle sitten vielä jonkin verran ulkonasyömistä, talviloman kasvohoito (75e) ja mitähän muuta.... Kunnes tajusin että hei, mulla oikeastaan taitaa olla tähän varaa. Up yours huono omatunto.

Tilipäivä oli eilen. Tulonsiirto tapahtui tällä kertaa seuraavasti:
+2800 palkka
-665 uuden asunnon vuokra
-302 vanhan asunnon hoitovastike
-350 ruokaraha
-50 opintolaina (jäljellä 950e)
-140 laskut
= 1300e jäljellä, josta pienenpieni osa siirretty säästöön ja osa jo tuhlattu :D
Tästä summasta maksan myös muuttofirman, johon olen budjetoinut noin 600e. Se tunne kun tuolta miinuslistasta puuttuu mm. se madafakin autolaina on HUIKEA! Käyttövaraa huhtikuulle jätin 450e, luvassa on mm. äidin ja pikkuveljen synttärit ja kummitädin 50v kinkerit. Ja uuden kämpän laittoa, ainakin valkoisia neilikoita on pakko saada sinne sitten kun ensimmäistä kertaa oon siellä yötä :)

Seuraavasta palkasta alkaen alkaa sitten säästöhommat tosissaan, kun muutto on saatu pois jaloista ja koti kuntoon uudessa osoitteessa. Säästöaste tulee suunnitelmien mukaan jatkossa olemaan kohtalaisen hyvä, joten vihdoin pääsen jälleen kartuttamaan rahastoja ja säästämään mahdollisesti ensimmäisiä suoria osakeostoja varten! Nyt huhtikuussahan saapuu myös verotuspäätös, joten ehkä joulukuussa voisi ostaa itselleen lahjaksi muutaman osakkeen..?

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuuuu!