sunnuntai 13. elokuuta 2017

Ei heikkohermoisille!

Aijai. Pari viikkoa sitten oli palkkapäivä, ja viivan alle jäi 400e "luppoa" kuukaudeksi. No arvatkaa mitä! Ne on menny jo! Ei riittäneet sitten alkuunkaan, eli lisää hilloa on siirrelty käyttötilille puskurista ja laskutililtä. Joten nyt tehdään välitilinpäätös yhdistettynä synnintunnustukseen. Karua luettavaa, mutta tällästä tää nykyään tuntuu olevan - lujaa menee vaikkei ole mitään järkevää syytä koheltaa tällä lailla. Vaikuttaa vahvasti siltä etten osaa hahmottaa rahan arvoa ollenkaan, kun tuntuu että "onhan sitä" kun ei joudu edes Visaa vinguttamaan... Ei ollut ennen vanhaan tälläisiä ongelmia.

So forgive me for I have sinned:

-10e grillikäynti
-27e ulkonasyönti
-28e ruokakauppa
-40e ruokakauppa
-101e BetteBoxin tilauksen uusinta
-17e ulkonasyönti
-190e vaatteita
-40e mansikoita
-20e Veikkaus
-50e ruokakauppa
-25e Alko
-3e kioski
-30e kaverin synttärikukat
-10e bensaraha siskolle
-60e polttoaine
-28e taksi

=679e Kahdessa viikossa. TOIVOAKSENI tässä on kaikki!?

Ja tuossa on siis vain käyttötililtä menneet maksut, noiden _lisäksi_ on ollut vielä ruoka- ja työpaikkaevästyskuluja ruokatililtä (350e sulanut 177e) ja suoritettuja maksuja laskutililtä (puhelinlasku, sähkö- ja sähkönsiirtolaskut, ja niiden päälle nostoja käyttötilille yht. 105e). Puskurista olen siirtänyt käyttötilille 100e. Seuraavaan tilipäivään on vielä melkein kolme viikkoa aikaa, ja välissä on viikon lomapätkä Kuusamon reissuineen. Tässä kuussa mennään pakkaselle niin että heilahtaa!

Nuo ruokakulut on olleet jotain ihan järkyttävää. Olen siis syönyt parissa viikossa yli kolmella sadalla eurolla (toki ostettu samalla myös taloustarvikkeita, pari kukkasta, kissanruokaa yms oheissälää, jotka eivät todellakaan mitenkään selitä tuota summaa). Ei mitään rotia. Kyllä sen omassa olotilassa ja ulkonäössä huomaa että yrittänen syödä itseni konkurssiin. En muista että olisin tehnyt tässä kuussa kertaakaan "kunnon ruokaa" kotona. Itseään varten ei vaan viitsi nähdä vaivaa.

Vaatteita on myös ostettu isolla rahalla. Käytin viimeisen housuparini puhki, ja koska vihaan sydämeni pohjasta housujen ostamista, venytän sitä aina (kuten nytkin) siihen hetkeen kun on absoluuttinen pakko mennä. Joten sopivat löydettyäni ostin sitten VIIDET. Nyt ei taas tartte hetkeen lähteä housuostoksille. Tuossa summassa on myös pari muuta vaateriepua, mutta noi housut vei isoimman siivun.

Tässä kuussa jälleen oli muuten yhden kaverin synttärit, pyöreitä tietysti. Siitä kuluja n. 100e: kukat, lahjapullo, taksimatka juhlista kotiin sun muuta. Hän piti juhlat vuokraamassaan tilassa, ja baariin en sieltä enää lähtenyt, joten selvisin pikkuisen edullisemmin.
Tuo BetteBoxin maksukin on käytännössä turha, mutta jatkoin tilaustani koska halusin tehdä niin. Ihan kuin tähän arkeen enää yhtään enempää luksusta tarttisi, mutta sillä sen kuitenkin itselleni perustelin.

Nyt koitan minimoida damagen loppukuun osalta, isoimmat vaaranpaikat ovat jo mainittu Kuusamon reissu (mökki onneksi maksettu jo aiemmin, laskua tulee enää bensojen, aktiviteettien ja ruokien osalta) ja ylläri-pylläri vielä on yhden kaverin synttärit. Hän tosin asuu eri kaupungissa, eikä mitään juhlia tule olemaan, eikä hän täytä edes tasalukuja, mutta eiköhän joku kortti tms tule kuitenkin lähetettyä.

No niin, ruoskikaa ja köyttäkää häpeäpaaluun. Täysin ansaittua. Liha on heikko, mut onneksi sitä on paljon!

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Hei hei heinäkuu!

No nyt on aihetta juhlaan! Uusi läppäri kehrää sylissä (no ei tästä kyllä oikeasti mitään ääntä lähde) ja pääsen jälleen puuhastelemaan erinäisiä juttuja, jotka ovat jo yli kuukauden olleet pannassa koska puhelimella ei vaan osaa tai pysty. Internet on ihana!

Itselleni ja omalle tyylilleni uskollisena tuli jälleen hommattua helmiä sioille. Kone on kaikinpuolin liian hyvä mun tarpeisiin, ja siten hintakin asettui pari sataa budjetoitua korkeammalle, mutta toiveissa elää vahvana että uutta ei tarttisi ostaa moneen vuoteen. Oli tätä hankintaa jo odotettukin, kun edellinen aparaatti koetteli kohtalaisen taajaan hermoja. Parista toiveissa olleesta ominaisuudesta jouduin tinkaamaan, kuten taustavalaistusta näppäimistöstä ja optisesta asemasta, mutta ensinmainittua esiintyy harmillisen harvakseltaan ja jälkimmäinen on mahdollista hommata ulkoisena versiona. Tästä alkaa toivottavasti kaunis uusi ystävyys :)

Tänäänhän on jälleen palkkapäevä. Pikakatsaus numeroihin:

+2800 palkka
-670 vuokra
-230 laskutili
-350 ruokatili
-50 opintolaina (jäljellä 750e)
-850 visa nollille
-200 nordnetiin (koko rahalla Constia, koska oli valtava hinku päästä jälleen hyödyntämään sitä Nordnetin kampanjaa alle 200e toimeksiannoista)
= 450e löysää, josta kävinkin jo tankkaamassa ja pesemässä auton
= 400e jäljellä

*Puskuritilillä 2700e (josta pari sataa korvamerkitty elokuun lopun lomaviikolle)
*Nordnet salkku 2100e
*Seligson salkku 600e
*Sukanvarsi 500e
= 5700e varallisuutta.


Eli tili tuli, tili meni! Toisaalta niin se on oikeastaan suunniteltukin, että rahat allokoidaan heti palkkapäivänä oikeisiin osoitteisiin pois käyttötililtä. Heinäkuu oli hieman holtiton talouden puolesta, vaikka lomaa pidin vain pikkusen päälle viikon. Siellä oli yhden läheisen ihmisen synttärit, hälle tuli pyöreitä täyteen ja lahjontaan käytin melko hövelit 200e. Visa-lasku koostuu läppäristä (700e) ja tylsistyneestä kohelluksestani Wish-krääsänettikaupassa (n. 110e). On siellä myös lomaviihdyke Bookbeat (16,90e), kuukausittainen Spotify (9,99) ja pari leffavuokrausta Viastoresta (á 4,90).

Eli olen elänyt kuin Ellun kana pellossa. Ulkonakin olen syönyt moneen otteeseen, töissäkin jo asiakas taputteli vatsaa ja kyseli saako onnitella :D Totesin että juu keskivartalolihavuudesta aivan vapaasti, muuta syytä ei ole :D Kaikenlaisia se leipä elättää, eipä ole toistaiseksi itselle tullut ikinä mieleen lähteä hipelöimään lähikaupan henkilökunnan torsoja, eikä kyllä kutittele pätkän vertaa onko heillä siellä kylkien välissä laardia vai kolmoset. Kunhan on maitoa ja banaania riittävästi tiskissä kun tuun kauppaan, sen läheisempää suhdetta en kaipaa. Sama pätee myös omiin asiakkaisiin.

Mutta säästöäkin tapahtui! Tavallaan. Sain viime viikolla (karhu)kirjeen edellisen asunnon isännöintitoimistosta, olisi pitänyt maksaa veden lopputasauslasku ja huhtikuun rahoitusvastikkeet. Pikkusen äimänä ihmettelin maksumuistutuslappusta, etenkin kun kyseisen vesilaskun olin kiltisti maksanut pois toukokuussa viikko ennen eräpäivää ja rahoitusvastike olisi pitänyt maksaa lainasta, jota ei enää huhtikuussa ollut olemassakaan, sillä asunnon ostajat olivat kuitanneet sen pois maaliskuussa.

No muutaman (äksyn) puhelun jälkeen sain sähköpostin että "Jooooo hupsis, maksumuistutuksesi on mitätöity koska se olikin aiheeton. Oho, hehehehehee, sattuuhan näitä, pahoittelen sekaannusta". Säästin siis n. 350e ihan vaan kyseenalaistamalla koko saakelin lipareen mikä luukusta sisään tunki! Mietin että olikohan oikeasti inhimillinen virhe, vai onko jollain ko. lafkassa pulaa pikkurahasta... Jokuhan olisi saattanut hätäpäissään maksaa laskun, jonka reunassa lukee isolla MAKSUMUISTUTUS eräpäivä HETI. Oli kuulemma kolmas karhukirje jonka ovat mulle lähettäneet, mutta ensimmäinen joka löysi tiensä perille asti, vaikka olen osoitteenmuutokset tehnyt ihan oikeaoppisesti kaikkiin vaadittaviin paikkoihin, myös sinne isännöintitoimistoon...

Lopuksi viitaten otsikkoon pieni siteeraus erään Suomen eniten parhaimman bändin tuotannosta:

"Hyvästelen heinäkuun
Valo vähenee ja varjot pidentyy
Lehdet puissa kellastuu
En pelkää mitä tuleman
En ukkosmyrskyä
Tai paukkupakkasta
Ne kuuluu kokea
En aio huolehtia
En anna murheen murtaa"

Mokoma - Hei hei heinäkuu

Ihanaa elokuuta på er alla! :)

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Kuumana porottaa aurinko jaksaa

...kun hieron miesten pakaroille aurinkorasvaa / Unohdan duunin ja muutkin paineet / Heitän piparit uuniin ja nurtsi haisee!
Ah, perinteinen kesälomanaloitusbiisi: Seremoniamestari - Chillaa meiän kanssa

Eli nyt on sitten ohjelmassa 11 päivää lomalompsottelua, kun kesäloma vol. 1 starttasi! Lofoottien autoreissu peruuntui, joten ohjelmassa on lähinnä lööbailua, saunomista, laadukasta ruokaa, kissan silittelyä ja lomaflow'ta. Maksoin Bookbeatin kuukaudeksi, siinäpä mun lomalle varatut viihdykkeet.

Viikontakaisen tilipäivän numeerinen katsaus jäi nyt tekemättä, koska en ole vielä löytänyt uutta läppäriä hajonneen tilalle, ja tämä puhelimella näissä merkeissä operoiminen toimii sen sortin v*tutuksen kätilönä ettei ole tosikaan. Aikalailla vanhaan tuttuun malliin tuli massit lähetettyä maailmalle, paitsi että Nordnetiin en osaa mobiilisovelluksen kautta siirtää rahaa, joten työnsin hätäpäissäni puskuriin nekin hillot. Laskin pikaisesti että tällä hetkellä lainaa on 800€ (opintolaina) ja varallisuutta karvan verran päälle 6000€ (puskuritili, rahastot, osakkeet + käteisjemma sukanvarressa).

Kaikki siis kivasti, hiljaisuutta kestänee sinne saakka kunnes uusi läppäri on kotiutettu, vaan tuskin tässä mitään sen kummempaa raportoitavaa ilmenee. Tasaisen varmaa suorittamista, money comes money goes :)

Huikeeta heinäkuuta kaikille!

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Unelmia ja läppärihommia

Juhannus tuli ja juhannus meni. En tehnyt mitään mullistavaa; relasin kotona, söin hyvin ja kattelin telsua. Ja nukuin. Ja annoin nyrkkiä läppärille silleesti että nyt on uuden osto edessä. Kuvien ym. tiedostojen seivaus kustansi jo reilun sata euroa.. Muttaku mulle ei kannata ruveta ryttyilee! :D

Ostin itselleni Suomalaisesta Kirjakaupasta Unelmakarttakirjan (by Sanna Wickström), jota alan täyttää kun saan hommattua vielä paperiliimaa ja värikyniä ja ehdin kunnolla tutustua kirjaseen. Haluan, tartten ja mun on löydettävä jotain muutakin sisältöä tähän elämään kuin työssäkäynti, josta en edes erityisemmin pidä.

Kyllä mä tiedän suunnilleen mistä haaveilen, mutta en rehellisesti sanottuna tiedä miten voin sen saavuttaa. Jos mulla on rahaa, ei ole aikaa. Jos on aikaa, ei ole rahaa... Raivostuttava paradoksi. Tarttisin rutkasti lisää pitkäjänteisyyttä jotta asioista vois koskaan tulla totta.

Seitsemän työpäivää jäljellä ennen 1,5 viikon kesälomaa ja autoilureissua Lofooteille. Sielläkin on varmaan jengiä kuin Saipan maalilla.. Ylihuomenna on palkkapäivä, sitten taas numeroita tiskiin. Kyllä tää tästä taas :)

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Neiti osakkeenomistaja

Huiiii, minä allekirjoittanut ostin juuri ihan ensimmäiset osakkeeni. Seikkailin vapaapäivän ratoksi Nordnetissä, ja niillähän on käynnissä kampanja, jossa elokuun loppuun asti max. 200e osakekauppoihin on kaupankäyntipalkkio 0,99e/ toteutunut toimeksianto. No siitä se ajatus sitten lähti...

Täysin kaikkien sääntöjen vastaisesti valkkasin FIILISPOHJALTA neitsytmatkalleni DNA:ta ja Tikkurilaa. Sijoitusstrategiaani saa vapaasti arvostella tässä kohtaa :D
Nyt sitten odotellaan ja katellaan mitä tapahtuu, mutta ainakin pelin avaus on nyt tehty!!

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Ei rakkaudest lajiin vaan rahan takii

Toukokuun palkkapäiväkatsaus tulee tässä:

+2800 Palkka
+1200 Lomarahat
= 4000 Yhteensä netto

-670 Vuokra
-230 Laskutili (kasassa 250e)
-350 Ruokatili
-50 Opintolaina (jäljellä 850e)
-300 Nordnet (salkussa nyt 1880e. Seligsonin salkku 630e, sinne ei sijoituksia tässäkään kuussa.)
-390 Auton huolto
-650 Visa nollille
-100 Puhelinlasku, kauppareissu, auton jälkitarkastus
-680 Puskurirahastoon (kasassa 2100e)

=650 (luvut ei ihan täsmää, jäljelle pitäisi jäädä 580 mutta muutama kymppi lojui tilillä pohjilla)

Eli auto-ystäväni Skoda ei mennyt toukokuun lopulla katsastuksesta läpi, koska toinen takaiskari oli tuusannuusana. Myös ilmastointi tuotti vain lämpimiä lehmänhönkäilyjä, joten kiikutin kotteron maksullisille miehille hoitoon päivän ajaksi ja lopputuleman näette yllä. Ihanan kallista!

Myös Visa täytyi hoitaa jälleen kerran nollille, sillä arvatkaa kuka vihdoin löysi uuden sängyn?! NO MINÄ! Jeeee, ei enää sitä vanhaa rutkua! Sängyn hommasin Sotkasta, ja vaikka ennakkoluulot olivat kohtalaiset niin kahden yön perusteella uusi punkka on oivallinen. Luxus-älyvaahtoviskoosipussijousihässäkkä-sängyn ovh 999e, mun kuittiin se tuli hintaan 499e + 100e kuljetus ja vanhan sängyn pois vienti. Rankani kiittää. Loput 50e Visasta tuli tuhlattua Spotifyihin, Viaplayn leffavuokraamoon ja netistä ostettuun puhelimen oheissälään (kuoret & laturi).

Toukokuussa ei oltu muutenkaan köyhiä eikä kipeitä. Tai no vähän kipeitä oltiin, apteekkiin upposi melkein 50e Panacodeihin ja tulehduskipulääkkeisiin. Mutta eipä kolota enää!
Ja baarissakin kävin katsomassa Suomen kiekkopeliä, olin vihdoin ekaa kertaa kuppilassa melkein kahteen vuoteen! Illan kustannukset kaikkineen n. 60e, sisältää taksin ja pizzan eli hyvin maltilla olin liikenteessä (ja löydettiin Erittäin Halvan viinan baari...)
Äitienpäivänä vein äiteen ja samana päivänä synttäreitään viettäneen pikkusiskon ulon syömään, kustannus kohtuullinen 85e kolmelta. Tukkaa leikkautin kesäkuntoon hintaan 40e. Vaatteita tilasin netistä 60 eurolla. Bensaan kului 120e. Auton katsastus 39e. Pienistä puroista tulee isoja jokia...
Elokuvissakin kävin huvittelemassa, uusin Alien-leffa oli ihan kohtalainen, sillä meinasin nukahtaa vain kerran :D Olen siis ehkäpä maailman huonoin elokuvien katselija, Nukkumatti tulee lähes joka kerta.

Eli onhan tuossa ollut taas kaikenlaista menoa, mistä syystä säästö-/puskuritili otti vähän vajetta jota nyt koetettu paikkailla. Mut hei ehkä onkin niin että elän vain kerran? Kesäkuussa ei pitäisi olla mitään kissanristiäisiä tai ylimääräisiä menoja lukuunottamatta juhannusta, mutta sinne neljän päivän vapaille ei ole vielä suunnitelmia olemassa. Toivottavasti sataa vettä niin että taivas raikaa :)

Tässä kuussa tulee muuten vuosi täyteen ekasta Seligson- ja Nordnet -testailusta, ja ylipäätään heräämisestä omien madonlukujen tarkasteluun. Aika menee älytöntä vauhtia!

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Don't carry the world upon your shoulders

Käyköhän kenellekään muulle ikinä silleen, että muiden ihmisten murheet alkavat painaa omia hartioita?

Mulle käy niin usein. Jos jollain mun lähipiiriin kuuluvalla, tai mulle muuten tärkeällä, ihmisellä on joku asia vinossa, niin teen käytännössä kaikkeni että se asia saadaan oikaistua, vaikka mulla ei olisi siinä mitään osaa eikä arpaa, ei mitään velvoitetta tai vastuuta.

Lähipiirissäni on henkilö, jonka asuntoon on tulossa noin vuoden päästä putkiremppa, ja yhtiökokouksessa oli päätetty käynnistää hankkeen suunnittelu ja kartoitus. Tilanne huolettaa ja jännittää häntä, koska pahimmillaan perinteisen menetelmän putkiremppa tulee maksamaan n. 50k hänen asuntoonsa, ja yhtiövastikkeessa on jo ennestään isosti rahoitusvastiketta muutama vuosi sitten tehdystä (helkkarin kalliista) julkisivuremontista. Putkiremontin jälkeen yhtiövastike saattaa kasvaa niin isoksi, ettei hänellä ole välttämättä enää varaa asua asunnossaan, sillä tehdastyöstä saatava tulopuoli on perusduunarin luokkaa, ja tämä ihminen elää ja asuu yksin.

Residenssiä on yritetty myydä jo muutaman vuoden ajan tuloksetta. Tämä henkilö ei ole mikään ruudinkeksijä perusluonteeltaan, joten niin asunnon osto, tämän ainoan omaisuuden arvon ylläpito kuin tälläisiin tuleviin remontteihin varautuminenkin on ollut todella hataralla pohjalla. Päätöksiä on koko elämän ajan tehty usealla kriittisellä osa-alueella (ammatinvalinta, asunnon osto, perhekuviot jne jne) lyhytnäköisesti ja täysin fiilispohjalta, ilman isompaa varmistelua ja ennakointia. Nyt tilanne alkaa ikävä kyllä kostautumaan, kun putkiremontti alkaa muuttua todellisuudeksi ja asunnon myynti hankaloituu entisestään.

Toisaalta tajuan kyllä että omalla kohdalla auttamiskeinot ovat todella rajalliset - en voi enkä halua maksaa kenenkään toisen putkiremonttia tai ostaa sitä asuntoa pois säälistä (teen kyllä niin jos voitan Eurojaskasta perjantaina 50milj.) Ei hänkään tullut maksamaan aikoinaan mun putkiremonttia tai juurikaan auttanut kun olin saattanut itseni eron myötä siihen jamaan että asumiskustannusten jälkeen käteen jäi kuukaudeksi 400e, jolla piti maksaa IHAN kaikki. Tämä henkilö on myös viettänyt aikanaan melko railakasta elämää vailla huolta huomisesta, kurkkuun on kaadettu reilusti enemmän rahnaa kuin säästötilille. Samalla on kaatunut niin vastakkaisen sukupuolen edustajia kuin ystävyyssuhteitakin, joten nyt vähän vanhemmiten olo taitaa olla pikkuisen yksinäinen.

Mutta toisaalta kuitenkin näen toisen neuvottomuuden, pelon ja jännityksen, ja se raastaa niin törkeästi itseänikin, että tekisi mieli jeesata kaikin keinoin. Lisäksi tunnen syyllisyyttä ja jopa jotain kummaa häpeääkin siitä että mulla menee tällä hetkellä taloudellisesti ihan kivasti, että minä sain oman asuntoni myytyä ja että voin elää melko huoletonta elämää samalla kun toinen soittaa saadakseen tukea ja neuvoja omaan ahdinkoonsa. Tilanne ei mielessäni ole tasapainossa, joten tuntuu että mulla olisi velvollisuus auttaa. En vaan tiedä miten. Ei taida auttaa muu kuin toivoa että taloyhtiönsä hallituksessa istuu edes joku tolkun ihminen, että projekti suunnitellaan ja toteutetaan fiksusti. Tai että asunto saadaan myytyä ennen remonttia, mikä ei näytä kovinkaan todennäköiseltä...

Nämä muiden ihmisten taakat ovat usein raskaimpia kantaa.