Sivut

tiistai 30. tammikuuta 2018

A cry for help - kun aikuinen ihminen ei osaa tehdä päätöksiä.

Nyt tarvitsisin kipeästi viisaampien neuvoja.

Muutan reilun parin viikon päästä noin 400km päähän nykyisestä asuinpaikastani työpaikkani määräaikaisen aluesiirron vuoksi. Siirto kestää aluksi vuoden, jonka jälkeen sopimustani joko jatketaan tai sitten ei, eli riippuen yrityksen ja/tai itseni tilanteesta jään joko pidemmäksi aikaa Sinne, jatkan matkaani jonnekin päin Suomea tai palaan takaisin nykykuvioihin. Kaikki vuoden päästä tapahtuva on melko lailla auki.

Uusissa kuvioissa työmatkani tulee olemaan vähäsen yli 60km/suunta, viitenä päivänä viikossa. eli reilu 600km /vko. Tämän lisäksi uskon käyväni kotikulmilla arviolta joka toinen kuukausi, edes-takainen matka n. 800km. Uuteen asuinseutuun ja sen tarjoamiin luonto- ja vaelluskohteisiin tulen luultavasti tutustumaan jossain määrin, mutta välimatkat ovat kohtalaisen pitkiä.

Tästä voimme todeta, että autolle tulee paljon käyttöä. Mikä tässä hiertää? No se, että mulla olisi mahdollisuus ottaa firman kiesi alle. Ilmainen auto, yrityksen bensakortti, huollot ja renkaanvaihdot ja vakuutukset ja KAIKKI veloituksetta yhtä lailla työ- ja vapaa-ajalla.

Tällä hetkellä mulla on palkassa lisänä autoetukompensaatio 300e/kk. Mikäli vaihtaisin sen työsuhdeautoon, auton verotusarvo sun muut huomioon ottaen käteen jäävä liksani putoaisi tämänhetkisestä ~2750 eurosta noin 2100 euroon (en tiedä tarkkaa euromääräistä vaikutusta, mutta tämä on melko lailla todellinen toteuma, joka on kysytty autolliselta kollegalta).

Joten, kertokaahan. Kannattaisiko vaihtaa?

Jos en aja firman autoa, saan työhön liittyvistä ajoista km-korvauksen ja työmatkoista verovähennystä. Lisäksi käteen jää kuussa n. 600e enemmän palkkaa. Tämä on ollut valintani tähän asti, kun työmatkaa on ollut n. 10km ja omia vapaa-ajan ajoja vähän, koska täältä Etelä-Suomesta on melko pitkä matka paikkoihin joihin haluaisin kruisailla. Autoon liittyvää lainaa ei ole.

Jos ottaisin firman auton, nettopalkka olisi pienempi, mutta auton kulut 0e. Tavallaan maksaisin auton käytöstä kuutisen sataa kuussa, mutta en ikinä saisi sillä mitään ns. "omaksi". Eli kun työsuhde päättyy, kuukausittain maksetusta kuudesta sadasta jäisi jäljelle vain tuulen huuhtoma hanuri. Toisaalta voisin myydä oman autoni, josta saisin arviolta viidestä kuuteen tuhatta euroa. Autollinen työkaveri kertoi omien vapaa-ajan ajojen lisääntyneen työsuhdeauton myötä, mutta en ole varma kuinka paljon olen itse valmis istumaan vapaapäivinä ja lomilla autossa maksimoimassa työsuhdeauton etuja, etenkin kun työmatka-ajoa tulee seuraavan vuoden aikana melkein 30 tkm.

Kompensaation vaihtaminen autoon olisi varmasti järkevin ratkaisu juuri nyt tähän kohta alkavaan tilanteeseen, mutta mitä sitten vuoden päästä jos vaikka palaankin etelään ja ajot jälleen vähenevät puoleen tai jopa kolmasosaan? Tai mitä jos en palaa etelään, ja vuosittaisia kilometrejä kertyykin taas karkeasti arvioiden 50 tkm? Mitäjossittelua riittää!

Ja ai niin:
Jos nyt vaihdan sopimustyyppiä autoetukompensaatiosta työsuhdeautoon, sitä ei enää voi vaihtaa takaisin.

A-PU-VAAA...!?

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Big wheel keep on turning

Noniin.

Omakohtainen kokemus on, että kun iso pyörä pyörähtää (hyvään tai huonoon suuntaan) niin silloin mennään sitten kanssa rytinällä. Niin nytkin.

Kävin torstaina työhaastattelussa lähes 500km päässä nykyisestä asuinpaikastani, ja tilanne on nyt se, että viiden viikon päästä alkaa hommat siellä susirajan tuntumassa. O-M-G. Asunnonetsintä käy kuumeisena, ja uusiin kuvioihin lähtö jännittää ihan törkeen paljon. Mutta mitä enemmän olen sulatellut asiaa, sitä varmempi olen että tää on hyvä juttu! Mä oikeesti tarvitsen tän etäisyyden ja irtioton.

Mikä aiheuttaa myös päänvaivaa on muuton hoitaminen käytännössä. Miten kamojen roudaus kannattaa järjestää noin pitkän matkan päähän, kun ajomatka suuntaansa ottaa näin talvikelillä melkein 6h? Tuleeko vähän kalliiksi ostaa muuttopalvelu kun muuttomiehillä menee varmaan yön yli -hommiksi? Tämän nykyisen asunnon aion pitää maaliskuun loppuun saakka, eli ainakin 1,5kk on sitten kaksi kämppää päällekkäin, mikä antaa mukavasti joustoa muuttopuuhissa. Kun vaan löytyisi jostain se uusi majapaikka...

Olen miettinyt sata vaiko tuhat kertaa että olenko nyt ihan järkevä - jätän vapaaehtoisesti mun maailman parhaat työkaverit ja tutut kotikulmat ja kivan vuokrakämpän ja kaikki tukiverkostot päästäkseni tekemään samaa duunia kuin nytkin uppo-outojen ihmisten kanssa näivettyvälle paikkakunnalle, josta en tunne ketään, ja josta on oikeasti aika pitkä matka vähän joka paikkaan. Nyt Toto-rinki pystyyn kuinka monta kertaa tulen kiroamaan ja katumaan tätä lähtöpäätöstä!
Mutta silti, joku mun sisuskaluissa on sitä mieltä että MENE. Sieltä pääsee tarvittaessa sitten vuoden päästä takaisin, kun määräaikainen aluesiirto kohdallani tulee tiensä päähän. Puhelimet ja netti on keksitty. Eikä sitä ajomatkaa sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ole tuhottomasti, en edes muuta maailman ääriin. Olen (suht) nuori ja täysin vapaa menemään, miksi tää silti tuntuu niin hurjan jännältä??

Pakkohan tän on olla edes jotenkin päin hyvä juttu, onhan?

perjantai 5. tammikuuta 2018

Kickstart to 2018

Moikku!

Long time ja muijaa no see! Tämä koska

a) joulun aikana tein muchos töitä. Joulu kesti mulla yhden päivän, sillä eihän ihmisten elämästä nykyään tule mitään jos ei voi ympäri vuoden käydä aamuin illoin kaupassa. Kaljaa ja juttuseuraa nyt tarttee ainakin, harmi vaan kun molemmissa on tuo kate vähän heikohko. No, kai on oltava tyytyväinen edes siihen että mun kauppa on kuitenkin nykyisellään kaksi päivää vuodesta kiinni...
b) Olen ollut reilun viikon lomalla ja mökillä ja sohvalla sun muualla, enkä siis edes pieraissut raha-asioihin päin.
c) ei siellä raha-asioissa ole tapahtunut mitään jännää.

Seuraavaksi pieni yhteenveto vuodesta 2017 ja ehkäpä jotain tavoitteita alkaneelle vuodelle 2018.

Vuoden 2017 alussa:

*puskuritilillä 1700e (nyt 3000e)
*autolainaa 5600e (nyt 0e)
*asuntolainaa reilu 44000e (nyt 0e, mutta eipä ole kyllä sitä asuntoakaan...)
*opintolainaa 1100e (nyt 0e)
*Nordnetin salkun arvo 1192e (nyt 3600e)
*Seligsonin salkku 593e (nyt 645e)
*sukanvarsi-käteisjemma 400e (nyt 550e)
*laskutiliä ei ollut olemassakaan (nyt on, saldo 900e)

Elikkäs menneenä vuotena saavutin velattomuuden, kun myin kämpän ja maksoin _kaiken_ mahdollisen velan ja vekselin pois. Asunnon myynnistä mulle jäi kaikkien välittäjäkulujen sun muiden jälkeen sen verran hiluja, että sain kuitattua autolainan, muuttofirman ja uuden residenssin 2kk takuuvuokran. En päässyt siis varsinaisesti rikastumaan. Tällä hetkellä Visalla on joku reilu kolmekymppiä suoritettavana. Ja voin kertoa että on tuntunut aika hyvältä :) Ei ole velkaa, toki ei kyllä ole omaisuuttakaan.

Rahaa valuu edelleen aika herkästi sormien välistä, kuten näkyy tuossa vertailussa tämän ja viime vuoden alun välillä. Nordnetin salkku on vuodessa kasvanut hyvin maltillisesti, johon osasyy on kylläkin se että siellä on pari hankintaa ujosti miinuksella, vaikka salkku kokonaisuudessaan onkin ihan jeba plussalla. Mutta mä vasta harjoittelen :)
Seligsonille en ole tehnyt vuoden aikana kertaakaan tilisiirtoja, itseasiassa jostain syystä tekisi hurjasti mieli myydä sieltä kaikki pois koska syystä X ne rahastot ärsyttää, enkä sinne halua enää laittaa rahaa. Myös puskuritilin saldo on aika vaatimaton verrattuna siihen mitä se parhaimmillaan voisi olla jos olisin elänyt kurinalaisempaa elämää. Mutta ainakin puskurikassa on nykyään Norwegianilla kasvamassa rajua korkoa ;)

Masterplan vuodelle 2018:

Tulevana vuonna tulojen pitäisi olla melko vakiot, ei luvassa muutosta juuri mihinkään suuntaan. Menoista on vielä vähän vaikea sanoa, ne luultavasti joko pysyvät nykyisellä tasolla tai sitten jopa laskevat, sillä tittidiii - voi olla että eteen tulee jälleen muutto!
Kävi kuulkaas niin että nämä eteläisen Suomen maisemat kävi vähän nyppimään, ja kun töissä ollessa bongasin sisäisen haun nykyistä vastaavaan positioon tuonne susirajalle, niin minähän laitoin sinne välittömästi hakemusta sisään. Haastattelu on ensi viikolla, jolloin ajan tosiaan 5h suuntaansa yhden haastiksen takia...
Siirto toiselle alueelle olisi aluksi vuoden määräaikaisuus, mikä sopii itselleni paremmin kuin hyvin, koska tuntuu turvalliselta että saan jätettyä jalan oven väliin tänne Suomi-neidon alapäähän. Ihan vaan siltä varalta jos peräpöpelikössä asuminen ei olekaan siistiä ja tulee äitiä ikävä.

Asumiskustannukset tuskin kuitenkaan nousevat vaikka maisemanvaihdos tapahtuisikin, sillä uusi alue vaikuttaisi olevan melko selvästikin huokeampaa asuinseutua nykyiseen verrattuna, säästöä kuukausitason asumiskustannuksissa saattaisi olla luvassa satasesta jopa kolmeen hunttiin. Lisäksi tässä on olemassa vahva mahdollisuus, että en joudu sinne muuttamaan yksin... Mukaan lähtisi näillä näkymin eräs jaloissa jonkun aikaa pyörinyt Tyyppi, joka ottaisi omasta duunista opintovapaata ja kävisi uudella paikkakunnalla suorittamassa oman alansa erikoisammattitutkinnon Koulutusrahaston aikuiskoulutustuen turvin sillä aikaa kun meikämandoliini painaa duunia.

Näin ollen alkaneen vuoden tavoitteena on saada kuukaudessa Nordnetiin vähintään 750e ja Norwegianin puskuritilille vähintään 250e/kk. Näiden toteutuessa vuoden päästä olisi sijoituksissa min. 12600e (ilman isompia mokailuja/dippailuja) ja puskurissa 6000e. Näkisin että suunnitelma kuulostaa aika hyvälle! Vielä kun toteutus saadaan jiiriin viime vuoteen verrattuna....

Toivon menestystä vuoteen 2018 kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!