Sivut

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Joulu tulla jolkottaa

Pitkästä aikaa vanha kunnon budjettipostaus!

Kuun vaihteessa tilille tupsahti palkka, ja se lähti sieltä eteenpäin näin:

+3865 palkka, sis. matkakorvauksia n. 400e

-410 asuminen

-230 päivähoitomaksu

-400 ruokaraha S-tilille

-1000 säästöön Bank Norwegianille (nyt kasassa 4200e)

-150 Nordnetiin (itselle 100e, pojalle 50e, itsellä siellä nyt 4500e, pojalla 900e. Seligsonissa on sivuhuomautuksena 900e)

-300 Visa nollille

-200 liiton jäsenmaksu, sali ja vakuutusmaksu

=n. 1100e


Jäljelle jääneestä on osteltu joululahjoja (ja valoja, ja papereita ym. tarvikkeita), bensaa, itselle vaatetta töihin vanhojen kirjaimellisesti lahottua, käyty hierojalla ja aion mennä uudestaankin, koska kädet on pitkästä aikaa ihan pilalla. Tällä hetkellä jäljellä on n. 650e

Eikä se todellakaan tule riittämään. Ainakaan tämän hetkisten suunnitelmien mukaan... Muutenhan tässä ei olisi hätiä mitiä, mutta kun tuo joulu. Lahjojen kanssa meinaa karata mopo käsistä. Ostoslistalla on pari lahjaa, joilla on hintaa 400e/kpl. Ihan älytöntä, mutta kun haluaisin niin kovasti. Nämä ovat siis äidilleni uusi pyykinpesukone ja siskolle lahjakortti ihanaan kylpylähotelliin. Molemmat ovat auttaneet niin hurjasti kuluneen vuoden aikana mm. muutossa, lapsenhoidossa ym. että olisivat kyllä todellakin ansainneet kunnon joululahjat. Mutta silti hirvittää tuo hinta... Toisaalta kerran se vain kirpaisee, vaan eipä tuo summa huonolta näyttäisi säästötililläkään. Varasuunnitelmaa lahjoista ei tietenkään ole. 

Saamassani kommentissa haluttiin tietää kulujen jakautumisesta meidän taloudessa. Aihe, josta kyllä riittää avauduttavaa... Koska eihän ne mielestäni tasan mene, vieläkään. Elämme 6v kestäneessä parisuhteessa ensimmäistä kertaa aikaa, että asumme samassa osoitteessa ja kumpikin käy kokopäivätyössä. Ei siis ole kaksia asumiskuluja, ei opinto- tai perhevapaita. Vuokra ja vesi menee tällä hetkellä puoliksi, mies maksaa sähkön ja kotivakuutuksen, minä näköjään pojan päivähoidon ja ruoan. Ja kaikki pojan juoksevat kulut, vaatteet, tarvikkeet, lahjat... No, lapseen liittyvistä kuluista en valita. Ikinä. Mutta sanotaanko, että en ihmettele miksi jotkut valitsevat yh-elämän elatusmaksuineen ja korotettuine lapsilisineen, sekä mahdollisesti alennettuine päivähoitomaksuineen, etenkin jos diilissä tulee vielä esim. joka toinen viikonloppu lapsivapaata aikaa. 

Olen nyt koittanut katsella tilannetta läpi sormien ja laittaa asioita perspektiiviin, sillä enhän nyt ihan puilla paljailla kaikesta huolimatta ole, ja säästöönkin jää joka kuukausi. Ei siis varmaankaan pitäisi valittaa, mutta minkäs teet kun hetkittäin pernaa kaivelee silti.

Mutta koska kohta on joulu ja kaikilla hyvä mieli, niin koitetaan olla nillittämättä pikkujutuista. Rauhaa ja rakkautta jokaisen jouluun ❤️

lauantai 24. lokakuuta 2020

Takaisin oravanpyörään

Long time no see. Perhevapaat on nyt taputeltu ja uusi murrosvaihe käynnissä, sillä lapsi aloitti tällä viikolla maanantaina päiväkotitaipaleensa 1v 7kk iässä, ja minä aloitin eilen työt. Selkäni hajosi viimeisenä lomapäivänä siivotessa, ettei vaan mene helpon kautta tämäkään töihinpaluu :D Ja muksullakin on nyt nuha, huomenna edessä koronatesti. Johan ehdin ihan yhden päivän ollakin töissä... Onneksi ensimmäiset 2kk on koulutusta, mikä on mielestäni ajallisesti melko ylimitoitettua, joten ei liene maailmanloppu vaikka näin alkuun joutuukin välillä olemaan pois. 

Olen poltellut vanhoja lomapäiviä urakalla pois ja ollut siis työnantajan vaatimuksesta vuosilomalla 1.9. alkaen. Näin ollen olen saanut jo ensimmäisen täyden palkan syyskuun lopussa, ja pakko sanoa että raha tuntuu pitkästä aikaa hyvälle! Nettotulot hoitovapaan aikana olivat alle 400e/kk, sisältäen lapsilisän, joten innostuin aika isosti kun tilille tupsahti kolmen tonnin nettoliksa veroprosentin ollessa perhevapaista johtuen tänä vuonna melko vaatimaton.

Palkitsin itseäni melko avokätisesti ennen töihin lähtöä suht kunnialla hoidetusta perhevapaajaksosta, jonka aikana pojasta on kasvanut valloittava pikkukundi, jolta ei vauhtia ja vekkuliasennetta puutu! Tuntui myös että olen viimeisen puolentoista vuoden aikana ostanut lähinnä vain ruokaa, vaippoja ja vauvanvaatteita, joten en tuntenut huonoa omaatuntoa kun laitoin hynää haisemaan auton huoltoon, kissan eläinlääkäriin ja omaan hyvinvointiin. 

24/7 mammamodesta pyristelin pois ostamalla neljän kerran sarjakäynnit kasvohoitoon (iho on järkyttävässä kunnossa ja on pakko yrittää jotain), käymällä kampaajalla, poistattamalla luomen joka närästi joka kerta peiliin katsoessa, uusimalla kosmetiikkavarastoja, ostamalla uudet korvakorut (okei hihihii kahdet), tekemällä syksyisen mökkiretken hyvän ystäväni kanssa... No varmaan alkaa kuva hahmottumaan. Otin myös salijäsenyyden, suunnitelma on että selän parannuttua ja arjen asettuessa uusiin uomiinsa käyn siellä aina ennen iltavuoroa, koska niinä päivinä mulla on röyhkeältä kuulostava KOLME TUNTIA ihan omaa aikaa. Kunto on pohjamudissa ja elopainoa ihan hirvittävän paljon, ja suoraan sanottuna pelottaa kestääkö fysiikka enää kohtuuraskasta ja reipastahtista ruumiillista työtä. 

Säästöt ovat huvenneet hoitovapaan aikana, mutta vielä siellä on 2000e jemmassa huonoa päivää varten. Sijoituksiin en ole koskenut, mutta ne nyt ovat osittain vielä miinuksella koronan takia. Ja oman tyhmyyden, olenkin päättänyt pitäytyä rahastosäästämisessä koska osakkeista en selvästikään ymmärrä yhtään mitään :D Nordnetissä on omassa osakesalkussani n. 4000e edestä kaikenlaista, ja pojan nimissä olevassa salkussa n. 750e Superrahastoja. Seligsonissa on 860e.

Tavoitteena on alkaa säästötalkoisiin nyt kun kreiseimmän kulutushysterian sai hoideltua pois alta. Vuoden kolmesta viimeisestä palkasta pitäisi budjetin mukaan saada 1500e/kk säästöön (toki tuossa on hienoinen kompastuskivi nimeltä joulu tulossa), ensi vuonna veroprosentin nousun myötä sitten vähän vähemmän. Haaveissa siintää asunnon ostaminen, nyt alkaa vuokranurkissa lurkkiminen riittää. Ehkä jo ensi keväänä?