Sivut

lauantai 31. joulukuuta 2016

Joulukuun porsasteluista kohti uuden vuoden kujeita

Moikkuli!

Joulusta selvitty hengissä, huhhei ja hallelujaa! Pukki kävi, ähky tuli, rahaa paloi ja kivaa oli! Talouspuoli kylläkin repesi hieman liitoksistaan kuluneen parin viikon aikana, joulusekosin vähäsen eikä tähän voi muuta kuin todeta että näin ei ole ikinä ennen käynyt ja TAAS kävi. Eli sama laulu joka vuosi, mutta hei jonkunhan tätä Suomen orastavaa talouskasvua on tuettava, ja sitä paitsi joulu on vaan kerran vuodessa...

Tarkkaa kirjanpitoa en ole kuluista tehnyt, mutta karkeasti arvioituna lahjoihin kului palttiarallaa noin 650e (lahjat hommasin itseni mukaanlukien kuudelle ihmiselle, lisäksi summassa on n. 50e joulukukkia ja suklaarasioita ym. joulutuliaisia) ja ruokaan käytin noin 120e. Lahjoihin käytetty summa on ihan kreisi, mutta toisaalta tykkään antaa tarpeellisia ja ennenkaikkea laadukkaita lahjoja, ja jos löydän/keksin jonkun juuri sopivan, on siinä kohtaa vaikea alkaa pihistelemään. Eräskin lahja tuli noudettua 75km/suunta etäisyydeltä ihan vaan kun en millään tohtinut luottaa joulun alla Postin toimitusvarmuuteen. Toki teen aina laajat hintavertailut (internet on ihana!!), ja esim. Black Fridayn tarjouksia hyödyntämällä säästin jo muutaman kympin, mutta kun jotain annetaan niin annetaan sitten sillai ettei tarvitse kärsiä ja hävetä.
Tänä jouluna osallistuin myös ensi kertaa Jouluapua -kampanjaan ja toimitin lähialueella asuvalle perheelle noin 90e arvoisen joulukassin (laskettu mukaan käytettyyn 650euroon). Tavallaan extrakulu sekin, mutta perheeltä kiitokseksi saatu, 7-vuotiaan pikkuneidin omin käsin kirjoittama ja kuvittama joulukortti tuotti mulle varmasti vähintään yhtä paljon iloa ja joulumieltä kuin itseni antamani panos heille. Kaikkea ei voi, enkä edes halua mitata rahassa.

Puskuritiliä olen rokottanut 300e arvosta, ja Visaa vingautin kerran. Tämän vuoden viimeinen tilipäivä oli aikaistettu, ja on siten nyt jo viikko sitten elettyä elämää, ja näin nekin rahat lähetettiin maailmalle:

+2800e palkka
-325 as. lainan lyhennys
-625 vastike
-850 autolainan lyhennys
-350 ruokarahaa S-tilille
-150e Visa nollille
-70 puhelin- ja sähkölasku
-30 salikortti

=400e, joista olen jo osan tuhlannut ulkona syömiseen, työkaverin läksiäislahjaan, uuden vuoden ruokiin ja aleshoppailuun. Tänään käyttötilillä jäljellä 185e ja S-tilillä ruokarahaa tammikuuksi 270e.

Nuiva kuukausi siis luvassa heti vuoden alkuun, mutta ehkä kevyt askeettisuus tekee ihan hyvää joulukuun porsastelun jälkeen! Nyt kun juhlat on käytännössä juhlittu, on puskuritilillä tänään saldoa 1700e ja autolainan määrä viimeisimmän lyhennyksen jälkeen n. 5600e. Nordnetin salkun arvo tänään 1192e ja Seligsonin salkku 593e. Sukanvarsi -nimisessä paikassa käteisjemmaa 400e. Tästä on siis ihan hyvä jatkaa ensi vuoden kuvioihin, ja vuoden päästä sitten taas toivottavasti ollaan menty näissäkin tunnusluvuissa askel tai pari eteenpäin :)

Itsellä menee vuodenvaihde ihan vaan kotosalla Netflixin, sohvan ja hyvän ruoan parissa, mutta karkeloikaa te muut munkin puolesta :) Haluan kiittää kaikkia blogiani lukeneita ja erityisesti kommentoineita kuluneesta vuodesta, toivon joka iikalle erittäin menestyksekästä ja tavoitteidentäyttymisentäyteistä uutta vuotta 2017!! :)
Älkää räjähtäkö ilmaan tänäiltana.




keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Ka-ching!

Tällä viikolla monille on eurot ja äyrit kilisseet tilille (joillain varmaan myös tililtä pois..) veronpalautusten muodossa. Näin pääsi käymään myös itsellekin, eikä toki ihan vahingossa, sillä vero% on fiksattu aina pikkusen ylöspäin ennen verokortin toimittamista palkkahallintoon. Sanomattakin on varmaan selvää että en odota innolla suunnitellun reaaliaikaisen verotuksen käyttöönottoa, jolloin veronpalautukset jäävät historiaan.
Omalla kohdalla marraskuun lopun viimeiset kaksi päivää ovat muutenkin tänä vuonna taloudellisesti kulta-aikaa, sillä veronpalautusten lisäksi tilille saapui palkka, kauan odotetut syksyn kilometrikorvaukset kuin myös talvilomarahat. Ja näin ne lähtivät kiertoon:

+3700 palkka, km-korvaukset ja talvilomarahat
+1200 veronpalautukset
= 4900

-325 as. lainan lyhennys (jäljellä n. 44500e)
-615 vastike
-1000 autolainan lyhennys (jäljellä n. 6450e)
-350 ruoka
-50 opintolainan lyhennys (jäljellä 1150e)
-215 vesimaksun tasauslasku (huh..!!)
-100 laskut (salimaksu, sähkölasku, puhelinlasku ja mitä noita nyt oli..)
-1700 puskuritilille (kasassa 2000e)
=550

*Joululahjaostokset ovat jo kohtuuhyvällä mallilla, joten tuon reilun 500e pitäisi kyllä riittää tulevan kuukauden kulutushysteriassa. Tähän mennessä joululahjoihin on käytetty karkeasti arvioituna 150e ja lahjoihin on odotettavissa vielä noin kolmen sadan euron investointi joulukuun aikana. Jos jotain jää jäljelle niin lopuilla lahjonen sitten itseäni, koska oon ollut kuitenkin kohtalaisen kiltti tänä vuonna :) Tai ainakin semmonen ihankiva kasipuol.

*Ärsytystä aiheutti tuo reilu parin sadan euron vesimaksun tasauslasku. Tiedän että vettä kuluu, en erityisesti pihistele tai tarkkaile sen käyttöä vaikka selvästikin olisi syytä. Olen maksanut vuoden aikana ennakkoon vesimaksuja pikkuisen reilu neljä sataa euroa, ja tasausmaksu mukaanlaskettuna vuoden vesilasku on siis yli 600e! Järkyttävää. Toki täällä asunnossa vettä käytti syksyyn asti lisäkseni toinenkin henkilö, joka maksoi asumiskuluja vain viimeisten kolmen kuukauden ajalta. En halua olla parisuhteessa nipottaja raha-asioissa, mutta valehtelisin jos väittäisin että mielestäni meni ihan reilusti. Eipä tuo onneksi aiheuta sen suurempaa päänvaivaa, maksellaan nämäkin oppirahat pois vaan.

*Viime postauksessa mietin polla jumissa optimoitua ratkaisua mieltä kaihertavan autolainan saattamiseksi pois päiviltään. Kiitos kaikille näkökulmia tarjonneille vinkeistä :) Lopputulemana päätin laittaa Seligsonin rahastot kokonaan jäihin ja himmata Nordnetiin meneviä summia kunnes autolaina on pois pelistä. Nostan autolainan lyhennyksen tuhanteen euroon kuukaudessa tästä kuusta alkaen, ja näillä näkymin saan kesäkuun kesälomarahoista maksella sen sileäksi. Tai sitten toukokuun lopussa niittaan koko pjashkan pois palkasta ja säästötililtä, koska saatan olla hieman malttamaton siinä kohtaa...

Samoista kesälomarahoista on tarkoitus maksaa myös opintolainan jämät pois, joita laskujeni mukaan pitäisi olla tuolloin jäljellä n. 850e. Eli heinäkuun tilin tullessa 31.7.2017 olen asuntolainaa lukuunottamatta VELATON ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen! CAN'T WAIT!! Näen jo märkiä päiväunia heinäkuun palkkapäivästä, kun pakollisten asumiskulujen ja ruokamaksun jälkeen tilille jää 1500e käytettäväksi sijoittamiseen ja kaikkeen muuhun paitsi lainanmaksuun. Silloin kyllä nostetaan kakku pöytään jos kaikki sujuu kuten on suunniteltu ja heinäkuussa olen noista lainoista vapaa.

*Säästötilin saldo on nyt kaksi tuhatta euroa. Ja siinä se saa luvan pysyäkin, kunnes potti rupeaa karttumaan pikkuhiljaa taas heinäkuusta lähtien. Aikainen uudenvuodenlupaukseni olkoonkin, että jos puskuritiliin tulee kajottua, on sieltä nyysitty summa maksettava seuraavana tilipäivänä kokonaisuudessaan takaisin, ihan samoin kuin Visan kanssa. Ne rahat otetaan suoraan autolainan lyhennyksestä, eli siinä tapauksessa autolainan lopullinen exitus pahimmassa tapauksessa viivästyy. Ja sitä vaihtoehtoa en halua edes harkita, koska haluan sitä pirun kakkua silloin kesäkuun vika päivä kun auto- ja opintolainojen viimeiset maksusuoritukset on tehty. Kakku motivoikoon pysymässä erossa säästötililtä, paitsi hengenhädän ja luottotietojen menetyksen ollessa kyseessä!

*Ylhäältä tarkkasilmäiset huomasivat, että olen ottanut salijäsenyyden, johon sujahtaa jatkossa 30e kuukaudessa. Fiksu sijoitus - kunhan nyt saisin murrettua jään ja mentyä sinne salille sen ensimmäisen kerran....

Hei huomenna saa muuten avata ensimmäisen luukun joulukalenterista! :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Marraskuun mietteitä ja loppuvuoden näkymiä

No helei ja helliä tunteita!

Keskittyminen talousjuttujen raportoinnista on pikkusen herpaantunut, siksi on ollut himpun verran hiljaista tässä osassa blogosfääriä. Eikä oikeastaan ole ollut mitään ihmeempää ilmoilla mistä olisi ollut aihetta postailla.
Voin kuiteskin onneksi julistaa syyskuun kieppeillä kalvaneen hervottoman ostoshingun päättyneeksi, ja kampaajakäyntiä sekä uuden talvitakin hommaamista lukuunottamatta pussin nyörit on pysyneet kohtalaisen visusti viime aikoina kiinni, vain edes suurin piirtein tarpeellinen hommattu. Talvikengät mahdollisesti joudun vielä hankkimaan, vaikka taitaa tuo talvikin poistua keskuudestamme tässä lähipäivinä. Oisin kyllä kovasti mielellään pitänyt ton lumen maassa ihan pysyvästi.

Lokakuun lopussa tullut tili meni ihan vanhaan malliin:

+2800 palkka
+26 S-bonukset
-615 vastike
-325 as. lainanlyhennys (jäljellä n. 44700e)
-50 opintolaina (jäljellä 1200e)
-500 autolainanlyhennys (jäljellä n. 7400e)
-350 ruokaraha S-tilille
-300 rahastoihin (hankintahinta 1625e)
-300 puskuriin (kasassa 650e)
-350 laskut, bensa, humputtelu

Ja siinä se sitten käytännössä olikin, tack och adjö kära pengarna.

Sitten pieni turhaumapurkaus:

1) Inasti harmittaa ettei intoilemiani kilometrikorvauksia tullut vielä lokakuunkaan tiliin, laskelmieni mukaan mulla on nyt yhteensä n. 600e noita kanissa jossain palkkahallinnon byrokratian rattaissa... No ehkäpä marraskuun tiliin sitten? Soittelen kyllä kiukkusena perään jos ei ala näkymään >:/
Marraskuun lopussa tulevat myös veronpalautukset ja talvilomarahat (ja toivottavasti ne km-korvaukset!!), pitäisi nyt keksiä joku sijoitus-/käyttösuunnitelma sinne mennessä ettei taivaan tuulet vie niitäkin eurosia mennessään. Tai suunnitelmiahan löytyy kyllä vaikka joka sormelle, mutta mikä niistä olisi fiksuinta viedä käytäntöön asti? Kas siinä pulma...

2) Miksei toi autolaina lyhene? En _todellakaan_ tule pääsemään tavoitteeseeni, joka oli saada kuitattua toi roska ensi vuoden huhtikuun loppuun mennessä. Aikaa deadlineen jäljellä n. 6kk joten piiiikkusen ollaan jäljessä... Tähän kohtaan otan innokkaasti vinkkejä vastaan, kannattaisiko laittaa rahastosäästöt jäihin ja lyhennellä autolainaa 800e kuussa vai kuka mitä häh? Hinku saada toi rahareikä pois päiväjärjestyksestä on karmaiseva, se nielee tällä hetkellä viitisenkymppiä kuussa pelkästään korkoja ja kuluja.

3) Toi mun puskurin suuruus... mitä täällä tapahtuu? Näköjään toisellakin tavoitteella voin naureskellen heittää vesilintua. Alkuperäinen ajatushan oli kasata 2500e puskuri vuoden loppuun mennessä, ja sen jälkeen lyhentää aiemmin puskurin kasvattamiseen käytetyllä 300eurolla autolainaa. Mutta joku fysiikan laki tässä nyt jää toteutumatta kun ei toi puskuri ota kasvaakseen sitten millään... Jännä?! Toki auto imaisi huoltoineen ja kiveniskuineen päivineen viime kuussa tuosta nelisen sataa, mutta silti.. Heikko suoritus.

Täytyykin mietiskellä miten nämä tavoitteelliset tappiot pystyisi kääntämään vielä voitoksi, potentiaalia kuitenkin loppuvuotta kohden pitäisi olla. Kertokaahan jos on antaa hyviä vinkkejä, tuntuu etten nyt millään osaa ajatella boksin ulkopuolelle.


lauantai 22. lokakuuta 2016

Whatever went away, I'll get it over now - I'll get money, I'll get funny again

Nönni. Täällä on vähän taas sukka irti.

Kävin tänään pörräämässä I love me -messuilla. Kulut: 30e messuostostelua, 12e parkki ja 60e menovettä tankkiin (riittää toivottavasti loppukuun, alkuviikosta on jälleen suunta pääkaupunkiseudulle työjuttujen takia).
Kotimatkalla käytiin syömässä, kustannus omalta osalta n. 18e. Messuilla pääsin vielä semi-edullisesti koska hillitsin itseni muutaman standin kohdalla, mutta ilmeisesti universumi tulkitsee mun kylpevän rahassa, koska motarilla kotiinpäin ajellessa joku saakelin kivenmurikka päätti etsiä tiensä vauhdilla Skodan tuulilasiin. Eli auto pääsee jälleen ensi viikolla hoitoon >:( Raivostuttaa ettei tällä viikolla autonhuoltoon upotettu 350e sitten riittänytkään taas.

Koska olin harmistunut tosta tuulilasihommasta, päätin naisen logiikalla että koska autoa nyt puunataan kunnolla, niin minäkin ansaitsen jotain pientä kivaa ja niinpä tilasin itselleni LivBoxin kolmeksi kuukaudeksi... 50,70e kaivettu säästötililtä arjen piristämiseen. Toivon että olisi edes kivat boksit luvassa, eikä mitään ankeita hammastahnanäytteitä.

Siellä messuilla tulee kyllä aina ihan tosi köyhä ja ruma olo, eli mikäli Ekonomimmi lukee tätä niin mielestäni et kyllä menettänyt mitään ihmeellistä! Päivän toinen havainto on se että pikkusiskot on kyllä tosi jees <3 Tai ainakin toi mun oma on.

Otsikko lainattu The Nationalin biisistä Start A War

perjantai 21. lokakuuta 2016

Kertomuksia tosielämästä: Kun auton huoltaminen ei ota pattiin

Skoda käväisi sitten virkistäytymässä maksullisen miehen käsittelyssä. Mies vaihtoi moottori- ja vaihteistoöljyt (hyvin luistaa taas!), joitain suodattimia, sekä harrasti muuta yleisluonteista kausihuoltoon liittyvää räpellystä. Lisäksi hää korjasi valojen suuntauksen kehittämällä siihen "ratkaisun" (toinen etuvalohan siis osoitti katsastusmiehen mukaan _sentin_ liian alas -> korjauskehoitus...) ja kartoitti mikä on karvankäryttimen tilanne, kun meikäläisen kermaperse ei talvisin lämpiä kuskin pallilla istuessa ja Winter is coming. Koko lystin hinta 356e kiitos!

Tämä raha kaivettiin säästotililtä, jonka saldoksi jäi 700e. Joudun muutes ehkä olosuhteiden pakosta kajoamaan tiliin vielä toisenkin kerran tässä kuussa :( Tilanteessa on myös pari paradoksaalista ilmiötä.

Ensinnäkin, käyttämäni autohuoltamo on ihan fantastinen paikka, ne miehet siellä on oikeesti IHANIA, eikä mua haittaa yhtään maksaa niille (paljon) mun auton hyvänäpitämisestä. Huoltamo on osa Autoasi-ketjua, eikä siten halvin mahdollinen nyrkkipaja, mutta kaikinpuolin luotettava ja toimiva lafka. Ikinä ei ole tullut semmonen olo että ne pitäisi meitsiä jotenkin hölmönä/vajaana/ huokailisi silmiä pyöritellen "naiset ja autot" -tyyppisesti, vaikka en osaa aina ilmaista autoon liittyviä asioita vakavastiotettavasti (lue: siihen olisi yleensä syytä).
Myönnän heittäytyväni autokuvioissa usein silmienräpsyttelylinjalle, koska nää autojutut on niinku tosi monimutkasia enkä mä jotenkin tajuu yhtään näitä, että voisko joku *räpyräpy* auttaa ja korjata että pääsen taas vähän ajelee *räpytiräpy*. Eli itse osaan tyyliin ajaa eteenpäin, taaksepäin ja tankata. Loput hommat ulkoistetaan.

Myöskään ei ole ikinä tullut silmäänkustu olo, aina selitetään (riittävän yksinkertaisesti..) mitä autolle tehdään ja miksi. Ja vaikka varsinkin edellinen autoni Nissan oli ns. kompaktin kokoinen kauppakassi vuosituhannen alusta, siellä ei koskaan ole katsottu nenänvartta pitkin ja todettu "jaa sulla on tällänen..." Ymmärrän kyllä että mun karvalakki-Skodan (saati sen ex-Nissanin rottelon) sijaan olisi varmaan ihan jo ammatillisen kasvunkin näkökulmasta kliffempaa huoltaa jotain turboahdettua uudenkarheeta sportti-Audia, joka laukee nollasta sataan 0,4sek ja missä on kaikki herkut ja kullalla silatut hilavitkuttimet, mutta kun ei mulla ole sellasta autoa!! Onneksi Skoda tuntee itsensä aina tervetulleeksi tuonne :)
Eli ihanat miehet ja loistava palvelu -> saa maksaa, ei haittaa. Nuo esimerkkinä mainitut negatiiviset kokemukset on suoraan elävästä elämästä, ja niistä maksaminen on vituttanut joka kerta.

Toisekseen, aina vähän mietityttää kun noille autonhuolloille kuitenkin tulee hintaa, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Että ehkä se vaan köyhästä tuntuu usein kalliilta, sillä kuten jo mainitsinkin niin tässä huollossa valojen suuntaamiseksi tehtiin "ratkaisu". Valoumpiosta puuttui joku pieni nikale jolla valo pysyy oikeassa asennossa. Ilman "ratkaisua" olisi pitänyt vaihtaa koko umpio, jonka hinta (siis sen pelkän osan) on kuulemma enemmän kuin koko tämänkertaisen käynnin loppusumma. Huhhuh, onneksi on nippusiteet keksitty tai millä se ikinä onkaan kondikseen viritetty, ihan sama.
Ja sitten sen karvankäryttimen, a.k.a. penkinlämmittimen kohtalo. Vastukseen on palanut reikä (tai jotain?) ja penkki pitäisi repiä auki ja vaihtaa vastus ja verhoilla uudestaa ja ja ja... Ei kuulemma 500e riitä jos haluaa penkin ennalleen, vaihtoehtona ois että ostaisi Motonetistä jonkun karseen penkinpäällisviritelmän. Mutta oikeastihan se ei ole vaihtoehto, mun maailmassa estetiikka tulee joissain asioissa ennen käytännöllisyyttä, ja tämä on yksi niistä jutuista. Eli lähden kohti villahousukauppaa, ja karaisen pakarat kestämään talvipakkaset ilman lisälämmitystä.

Eli tavallaan pääsin sitten kuitenkin edullisesti ulos sieltä :) Sitä vaan monesti mietin että koska viimeksi oon laittanut tollasia summia itseni hoitoon? En koskaan :D Prioriteetit järjestyksessä ja silleen...

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Ikävä lokakuu

No eikä oo, vaan ihan normi. Hämäsin :) Vähän harmaata ja koleaa joo, ja luonto kuolee pois, mutta siis aivan perussettiä. Kynttilät tulille, villasukat jalkaan ja teepannu porisemaan niin kyllä se tästä, kevääseen on enää puoli vuotta!

Tehdäänpä pieni puolivälin katsaus tähän kuuhun. Huomenna on tasan kaksi viikkoa tilipäivään, ja kuluneen parin viikon meininki on ollut seuraava:

-Ruokakuluja n. 200e, johon sisältyy yksi ulkonasyöminen. S-tilillä jäljellä kahdeksi viikoksi 170e (ja  vaatehuoneessa kolme kassillista pulloja :D ). Olen käyttänyt ja täyttänyt tässä kuussa yksin jääkaappia, ja tuntuu että kaupassakäynnin tarve on vähentynyt ja ruoka pysyy kaapissa kauemmin. Peukku sille!
-Visaa ei ole käytetty eikä säästötiliin ole kajottu. Muutos tähän tulee ensi viikolla kun Skoda menee kausihuoltoon, ja samalla tehdään korjausarvio parista pikkujutusta (tai siis toivon että ne on pieniä!) Lisäksi tekisi mieli hemmotella mun autoa pikku-fiksauksella, paikallisella yrittäjällä on lokakuun tarjouksena pesu, vahaus ja sisätilojen siivous 160e. Houkuttaa. Tekis hyvää talvea silmällä pitäen. Mutta katson ensin millanen kustannus niistä lisäkorjauksista on luvassa.
-Käytötililtä on käyty tankkaamassa, eläinkaupassa, kirppiksellä, Subwayllä, laitettu eläkeanomusta Veikkauksen suuntaan, maksettu puhelinlasku ja näköjään pari kertaa ruokakaupassakin (en tajua miksi?) ja lahjottu kaverin lasta parilla kympillä kun sillä oli synttärit.

Luvassa seuravan kahden viikon sisään:

-Auton huoltoretki, mistä jo kerroinkin. Hyvästi rakkaat rahat.
-Ainakin 2x ulkonasyömistä
-I Love Me -messut ensi viikonloppuna, sinne palaa bensaa ja parkkirahaa, mutta lippu tulee veloituksetta
-Yksi työajo Helsinkiin ja takaisin (ja kilometrikorvaukset sitten marraskuun tiliin)

Noiden lisäksi himottaa tosiaan auton puunaus, haluaisin kampaajalle ja sänkykuumekin on kovempi kuin aikoihin. Vaan onnekseni en osaa päättää _mitään_ tuon sängynoston suhteen; minkä kokoinen, runko-, joustin- vai jenkkisänky, tai riittäisikö sittenkin nykyiseen sänkyyn uusi petari? Täh?

Koska FemMaDonna aloitti tervelliset elämäntavat ja alkoi heti flirttailemaan ympäriinsä, sain inspiraation ja matkin sitä. Tässä nyt on pari viikkoa imailtu mysliä, jogurttia ja hedelmiä aamuisin, koitettu muistaa vitamiinitabut ja porejuomat, tehty salaattia päivälliseksi ja koitettu hörppiä nesteitä tarpeeksi. Toiset päivät on onnistuneet tässä asiassa paremmin kuin toiset, eräs Dumle-jäätelö -kohtaus tuli ja meni, mutta en jaksa ressaa. Näihin voi ja kannattaa keskittyä täysillä sitten kun jaksaa, ehtii, viitsii ja haluaa. Eli ei just nyt, ainakaan täysillä.

Katselin myös että tämän vuoden Jouluapua -kartta on laitettu aktiiviseksi. Olen parina viime vuonna katsellut sieltä tämän alueen apua tarvitsevia, mutta se on jäänyt katselun asteelle. Näin saattaa käydä tänäkin vuonna. Toisaalta haluaisin auttaa sitä tarvitsevaa ja tuoda joulumieltä jollekin, mutta sitten toisaalta taas niiden todellisten avuntarvitsijoiden löytäminen joidenkin ahneiden elämänhallintaongelmaisten seasta tuntuu haastavalta. Aika paljon kuulee juttuja että ne jotkut "avuntarvitsijat" siellä ei ehkä olekaan niin kovassa hädässä, vaan laittavat sinne ilmoa ja ottavat kaiken mitä joku hönö ilmaiseksi antaa, että jää sitten itellä enemmän rahaa johonkin ei-ehkä-niin-tärkeään. Ja mä en halua olla hönö. Mutta tutkailen tilannetta, on sinne jouluun vielä reilu pari kuukautta aikaa!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Ohi syyskuun

Morjestaa!

Syyskuussa rupesikin zitten pikkuisen sutimaan. Johan olinkin pari kuukautta jo jaksanut elää säästöorientoituneesti :D Kuluseuranta jotenkin hassusti pääsi vähän noinniinkuin unohtumaan, ja kuten jo jossain blogosfäärin osasessa ostokrapuloissani avauduin, on tullut vähän shoppailtua... tarpeeseen ja tarpeettomasti. Olen käynyt ulkona syömässä useaan otteeseen - eräänäkin holtittomana perjantaina upotin pelkästään pizza-onlineen 43euroa, kun tilailin ruokaa ja limppariiii kahdelle.. huhhuh. On tullut ajeltua töiden takia bensaa poltellen ympäri kyliä (toki lokakuun tiliin tulossa sitten km-korvauksia n. 300e) ja vierailin myöskin salaa säästötilillä.

Alusvaatteita ostelin netistä n. 70 eurolla (ehjät ja istuvat rintsikat x2, tarpeeseen -> en kadu!), muita vaatteita n. 150 eurolla (kuulin huhua että ihmisellä kannattais olla useammat kuin yhdet housut... jotka nekin olivat jo lahoamispisteessä). Ruokaan oli budjetoitu 350e, jotka siirsin kuun alusta S-tilille. No ne meni jossain kolmessa viikossa, samoin kuin samalle tilille kilahtaneet 30e S-bonuksetkin. Niillä rahoilla ostin mm. ihkuja callunoita ja syklameja (?! siis ihan asuntonäyttöä varten vaan... ei tällä kertaa syysasetelmat tehonneet, kämppä yhä myymättä). Syyskuussa oli jälleen kirppispöytäkin, tällä kertaa tuotto vaatimaton nelisen kymppiä. Nekin katosi... no, jonnekin. 

Olen ollut jotenkin ankeana, väsynyt, mieli matalana ja kiipeillyt vähän väliä mökömökö-puussa, enkä ole jaksanut keskittyä mihinkään elämänhallintaan liittyvään. Ja se näkyy välittömästi kulutuksessa. Tarttis löytää jostain motivaatiota, tai lähteä vaikka lenkille. Ehkä pääkoppa laihtuisi sen verran ettei pipo kiristäisi enää ihan koko ajan..?

Syyskuun tili tuli perjantaina, ja sieltä lähti jo totuttuun tapaan:

-Asuntolainan lyhennys ja vastike 325 + 615 = 940e (asuntolaina alitti 45t!)
-Autolainan lyhennys 400e (jäljellä n. 7900e)
-Opintolaina -50e (jäljellä 1250e)
-Sijoitustileille 325e (sijoitusten hankinta-arvo 1350e)
-Puskuritilille 160e (kasassa 1000e, ja aiemmin mainitsematonta, synttärilahjaksi saatua käteiskassaa on sukan varressa 300e)
-S-tilille ruokarahaa 350e
-Laskuihin n. 250e (sähkölasku ja sähkönsiirtomaksu, puhelin, Visa nollille ja silleen)
=yht. -2500

Eli tilistä jäi "luppoa" kolmisen sataa. Josta olen jo törsännyt yhteensä satasen Sokoksen 3+1 -päivillä, Veikkaukseen ja viikonlopun ruokiin, koska ruokarahojen siirto kestää sen 1-3 pankkipäivää, eivätkä täten vielä näy S-tilillä. Että trololoo vaan :D Eniten hitsittää että olen auttamattomasti jäljessä autolainan lyhentelyssä, ei taida melkein 8000e taittua seitsemässä kuukaudessa (tavoitehan oli 04/2017 mennessä).

Elämme sikälikin jännittäviä aikoja, että lienee syytä vähitellen alkaa henkisesti varautumaan siihen, että Miehen asumismaksu 310e jää mahdollisesti jossain vaiheessa pois "tulovirrasta". Niin ovat toiset meistä laivoja jotka löytävät väylänsä yksin, lauloi joku ikivihreä. Kunhan nyt katsellaan mitä tapahtuu!

Sellasta tällä kertaa. Ei muuta kuin läpi repaleisen lokakuun.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Lapsekasta kuohuntaa

Voi apua.

Tein äsken virheen ja katsoin A2-illan Lisääntymisiltaa Yleltä. Siis puolitoista tuntia kansakunnan kerman pohdiskelua alhaisista syntyvyysluvuista ja siitä miksei ihmiset tee nykyään lapsia. Mukana argumentoimassa mm. Janne Kataja (koska...?), Kimmo Vehviläinen (miiiksiii??), poliitikkoja ainakin Vihreistä ja Kokoomuksesta sekä tuleva perheministeri. Lauteilla oli myös Aira Samulin (joka ei näköjään osaa olla yhtään hiljaa), joku Ensitreffit alttarilla -pariskunta, neljän lapsen äiti Kata, ja ketä noita nyt oli. Tavallaan tosi kiinnostava aihe, toisaalta omalla kohdalla jokseenkin yhdentekevä.

Mutta saiko ohjelma aikaan mitään loppukaneettia aiheen tiimoilta? Ei.
Joidenkin mielestä syy alhaiseen syntyvyyteen oli hallituksessa ja perhepolitiikassa, toisen mielestä naisten nirsoilussa, jonkun mielestä yhteiskunnan taloudellisessa epävarmuudessa. Peräänkuulutettiin tukiverkostoja ja isovanhempien läsnäoloa, toivottiin työnantajilta joustoja ja mahdollisuuksia ja Kimmo Vehviläisen mielestä ihmisillä on liian kiire nykyaikana käydä töissä, juosta sieltä joogaan ja sitten kotiin tekemään avokado-pastaa että saa Facebookiin hyviä kuvia.

Vikaa löytyy varmaan kaikista näistä. Hallituksen leikkaukset kohdistuvat toistuvasti lapsiperheisiin, päivähoitomaksut ovat vähän väliä korotuspaineiden alla ja vaikka kansanedustajat toivovat ihmisten lisääntyvän ajoissa, jotta lapsia ehtisi tulla enemmän, ei kuitenkaan taloudelliset kannustimet varsinaisesti tätä tavoitetta tue. Opiskelijoilla on käsittääkseni melko tiukkaa jo ilman lapsiakin. Tai sitten et opiskele ja hommailet mahdollisesti matalapalkkaduneissa koko ikäsi.

Myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on tätä nykyä monille haastavaa. Itsekin olen alalla, jossa nykyään ollaan töissä 365 päivää vuodessa (koska _aina_ on pakko päästä kauppaan), joten muu perhe on sitten viikonloput ja joulunpyhät kotona keskenään kun mutsi on myymässä juopoille kaljaa ja yksinäisille mummoille maitoa (eli tarjoamassa mahdollisesti ainoaa saatavilla olevaa ihmiskontaktia). Tai jos olet yksinhuoltaja, niin sormet ja varpaat ristiin että mummola/muu tukiverkosto on lähellä tai lapsesi pääseen päiväkotiin, joka on auki käytännössä _aina_. Työnantajilta peräänkuulutetaan joustamista, mutta koita siinä sitten pyörittää tuottavaa yritystä kun joka suuntaan täytyisi joustaa. Ja perheellisyys/perheettömyys ei voi olla minkäänasteisen syrjinnän peruste vaikkapa juhlapyhien työvuorosuunnittelussa.

Omaa osaansa näyttelee myös se fakta, että ihmiset eivät nykyään kohtaa kovinkaan helposti. Opiskelukaupungeissa on ylitarjontaa naisista, maaseudulta löytyy turkasen paljon yksinäisiä miehiä. Myös odotukset parisuhdetta ja kumppania kohtaan tuntuvat olevan ihme sfääreissä nykyään. Mutta tämä on mielestäni täysin ymmärrettävää, kun on vapaus valita ja olla oman onnensa seppä. Aina kannattaa ilman muuta kurkottaa kuuseen, silläkin uhalla että kapsahtaa lopulta katajaan (ei Janne, ehehehe.) Eikö vaan?

En ota yleisellä tasolla sen ihmeemmin kantaa esitettyihin haasteisiin ja niiden ratkaisuihin. Toki on tärkeää että lapsia syntyisi, jotta joku olisi maksamassa mullekin eläkettä kun se aika koittaa (jos koittaa?) Huoltosuhde kun on tässä maassa aika vinksallaan. Nyt kun itse olen laskeutunut kolmekymppisten maahan, missä biologinen kello tikittää ja hedelmällisyys on kääntynyt jo ehtoopuolelle, tulee näitä asioita mietiskeltyä toisinaan myös omasta näkökulmasta.

Itse en ole osannut vielä muodostaa selkeää mielipidettä perheen perustamisesta. Tuntuu, että siinä on liikaa riskejä. Vastuunkantaminen toisista ihmisistä suoraan sanottuna pelottaa. Yksineläminen on tuttua huttua, tiedän miten voin tehdä omasta elämästäni itsenäisesti laadukasta. Tiedän, että yksin tulen aina jotenkin taloudellisesti toimeen no matter what. Työttömyyden tai sairauden osuessa kohdalle ei tarvitse tuottaa taloudellisia pettymyksiä muille kuin itselleni.
Toisaalta, uskon että jossain vaiheessa elämää tulee katumus jos jättää jälkikasvun "hankkimatta". Sitten kun juna on jo mennyt, alkaako yksinäiset vanhuuden päivät pelottaa tai koenko jääneeni jostain "paitsi" naisena, jos en ole kokenyt äitiyttä? Varmaankin.

Aiemmin halusin ehdottomasti lapsia. Ja olisin halunnut ne tehtailla nuorena, eli ehkäpä 25 ikävuoden kieppeillä. Mutta halusin nimenomaan _perheen_, en vain niitä muksuja, ja kun silloinen avokki ei innostunut asiasta, enkä ole Neitsyt Maria joka sikisi pyhästä hengestä, niin asia jäi. En nimittäin itse arvosta tippaakaan mimmejä, jotka kikkailee ehkäisyhommien kanssa ja tekee junioreita omatoimisesti ja ns. väkisin.
Ja nyt myöhemmin kuvaan on astunut epävarmuus. Haluanko edes tehdä jälkikasvua tälläiseen maailmaan missä nykyään elämme? Pystynkö ikinä millään täyttämään kaikkia, tai edes osaa niistä odotuksista, joita ympäristö asettaa; naisena, työntekijänä, äitinä, puolisona... En todellakaan tiedä.

HUH mikä avautuminen. Vaikeita asioita.


tiistai 6. syyskuuta 2016

Back to basics - paluu arkeen

No niin.

Lomat on lusittu ja ensimmäinen lomajälkeinen työpäiväkin saatu suoritettua. Viime tekstissä mainittu Lapin reissu meni hyvin: ajokilometrejä kertyi reilut 2000, pari eri tunturia tuli huiputettua, näin ensimmäistä kertaa poroja luonnossa (muutenkin kuin auton ikkunasta tai aidattuna) ja yöllinen revontulijahtikin toi tulosta. Kaikin puolin rentouttava ja onnistunut retki siis :)

Kuun vaihteessa oli jälleen myös tilipäivä. Elokuun kulut olivat lomasta ja reissailusta johtuen jotenkin niin rikkonaiset etten viitsi ruveta ruotimaan puhelimen Monefy -sovelluksen kaikkia merkintöjä auki, mutta elokuun tilin jako meni suunnilleen näin:

+2800 nettopalkka
+310 Miehen asumiskulut
+100 Apukuskin osuus Lapin reissun bensoista
+30e S-bonuksia (maksetaan vasta 10.9.)
=3240

- 1000 lainanlyhennys ja vastike (as. lainaa jäljellä n. 45200e)
-320 autolainan lyhennys (jäljellä n. 8200)
-300 sijoitukset (nyt kasassa 1000e ilman tuottoja)
-400 puskurisäästöön (kasassa 1000e)
-350 ruokarahan siirto S-tilille
-500e laskuihin (Trafille autoveroa, ammattiliiton jäsenmaksua, sähkölasku ym. kiwaa :)
-50 opintolainan maksu (jäljellä 1300e)

= +320e

Otin nyt uudestaan käyttöön jo alkukesällä testatun käytännön siirtää kuukauden ruokabudjetti erikseen S-tilille, ja suunnitelmissa on siis maksaa kaikki ruokaostokset tuolta tililtä kun siihen on kerta olemassa ihan oma vihreä korttikin. Helpottaa mielestäni huomattavasti ruokakulujen seuraamista ja loppukuulle jäljellä olevan ruokarahan hahmottamista. Sapuskaan tuntuu menevän hulluja määriä rahaa, joten tätä säästöpotentiaalia aion tosissaan lähteä yytsimään ja koitan nipistää tuosta vaikka 50e/kk pois. Koska hetki huulilla, ikuisuus vyötäröllä....

Ja se mun uusi koripalloharrastuskin alkoi. Yhden pallonpomputtelukerran perusteella se on kuulkaa kivaa! Seuraava kerta on vielä ilmaisnäyte, sitten täytyy lyödä euroja tiskiin jos mielii jatkaa. Pitkästä aikaa aivokuoressa kutkuttelee myös reilu vuosi sitten haudattu kuntosaliharrastus, seudulle avataan lokakuun alussa uusi sali ja mun niin tekisi mieli siellä ruveta käymään. Hinta on kohtuullinen 30e/kk, sisältäen kuntosalin ja ryhmäliikunnat. Irtisanoutumisaika on 1kk, ei huono siltä varalta jos en tykkääkään. Mutta katsotaan nyt miten hyviä avajaistarjouksia heillä on kun ovet avataan :)

Ulkona muuten paistaa aurinko! Ja ihan ilmaiseksi :)


torstai 25. elokuuta 2016

Lomameininkiä ja sisällöttömiä sairaskertomuksia

Hollaaa!

Terveisiä kesälomalta! Jo lusitut melkein pari viikkoa on kuluneet turhan nopeasti, enää viikko jäljellä. Buu.
Ensimmäinen viikko meni oikeastaan asunnonmyyntisiivoiluissa. Välittäjä-kundi kävi ottamassa kuvat ja videoklipit netti-ilmoa varten ja piti ensiesittelyn. Ensiesittelyssä kävijöitä nolla, voih miten nihkeä alku.. Mutta kuten sälli itse sanoi, hinta laitettiin sen verran kunnianhimoiseksi, että kämppä ei välttämättä lähde kuin nappi housusta. Toivossa on onneksi hyvä elää :)  Nimittäin omakotitalokuume nousee hurjaa vauhtia, samoin koirakuume - kalliita sairauksia liikkeellä täällä päin!

Rahnaa on kulunut kohtalaisen paljon, ja lomabudjetti pissinyt. Tai siis tarkkaa lomabudjettia ei edes ollut, mutta ylittymisen huomaa siitä että tili alkaa olemaan hyvinkin vajaa. Puff-gone, hyvästi rakkaat rahat! Tilipäivään viikko aikaa, ei sillä että laskisin (EIPÄ.)
Koska ollaan lomailtu enimmäkseen kotona, on tullut haettua lomafiilistä ulkona syömisten ja rajattoman herkuttelun muodossa. Viaplay and chill -teemalla siis menty hyvin pitkälti.
Alkuviikosta vuokrattiin pariksi yöksi mökki, johon sujahti pari hunttia ja ruoat&juomat päälle, mutta oli kyllä täysin ja totaalisesti jokaisen euron arvoista! Pari vuorokautta metsän rauhassa, pienen järven rannalla, ihan kahdestaan puusaunaa lämmitellen ja nuotiolla grillaillen.. Mainitsiko jo, että poden myös mökkikuumetta?

Viimeisen lomaviikon ohjelmassa on lauantaina starttaava Lapin reissu, jonne suuntaan hurmaavassa naisseurassa. Tämä on nyt neljäs vuosi kun tehdään mun hyvän ystävän kanssa syksyllä jonkinsortin ruskaretki, ja se on yksi ehdoton vuoden kohokohta. Aluksi retket olivat viikonlopun mittaisia Etelä-Suomessa, mutta viime vuonna päätettiin lähteä pohjoiseen viikoksi ja sinne se mun sydämeni sitten jäi... Ollaan ajateltu, että tää on meidän oma traditio niin kauan kuin jalka nousee polulla. Mukaan pääsee meidän lisäksi korkeintaan koiria, mutta miehet tai lapset tai mitä elämä mukanaan tuokaan saa jäädä kerran vuodessa viikoksi himaan, kun met likhat lähdemmä jänkhälle haikkaamaan :D Lapinkuume? Kyllä löytyy, ympärivuotisesti!


maanantai 15. elokuuta 2016

Maanantai

Tänään on ollut (ainakin rahallisesti) poikkeuksellisen hyvä maanantai. Eikä ihme, sillä kolmen viikon kesälomasta tänään oli ensimmäinen päivä! Kunpa loppulomakin menisi yhtä hyvällä viballa, kivalla boogiella ja smoothilla meisingillä.

Ensinnäkin sain tililleni hieman "extra"-hilloa, kun työnantaja maksoi parilta kuukaudelta takautuvasti palkankorotusosia. Palkkani nousi 01.06. alkaen työsopimuksen uudistamisen yhteydessä, mutta jostain syystä uusi sopimus oli jäänyt jonnekin byrokratian jalkoihin matkalla palkkahallintoon, eli kesä- ja heinäkuun tilit tuli vielä vanhalla liksalla.
Tänään asia korjaantui, ja tilille pärähti 632e, josta 260e tuikkasin autolainan ylimääräiseen lyhennykseen ja 400e laitoin puskurirahastoon. Money well spent, sillä mitä enemmän ajattelen tuota autolainan olemassaoloa ja hahmotan minkä kaiken "esteenä" se tällä hetkellä on, sitä enemmän haluan sen sileäksi NYT. No vielä olisi n. 8500e taputeltavana, henkinen deadline velan niittaamiselle on ensi vuoden huhtikuu. Sitten alkaa säästötalkoot, ja toivon ensi vuoden lopulla pääseväni ostamaan itselleni vaikkapa joululahjaksi ensimmäiset pörssiosakkeeni :)

Lisäksi 10pv kirpputorijakso päättyi eilen, ja rahat sain hakea tänään. Sieltä tuli pussinpohjalle hyvää 128e, josta vähennettynä oma osuuteni pöytämaksusta (20e) jää puhtaana käteen 108e. Komerot ja kukkaro kiittää, ja uusi kirpparijakso on vuorossa sitten syyskuun puolella kesäloman jälkeen. Olen huomannut syksyn olevan otollista aikaa kirpparitouhuille, kun ihmiset ovat palanneet lomilta arkeen, ja kukkaronnyörejä koitetaan kentien vähäsen lomarillutteluiden jäljiltä kiristellä niin, ettei kaikkea hommatakaan uutena. Opiskelijatkin aloittelevat kouluvuottaan, ja heillä riittää vielä virtaa kierrellä etsimässä löytöjä, plus että kelit ovat vielä semmoisia että ihmiset viitsivät lähteä ylimääräisille retkille ulos kotiovesta.

Kolmanneksi, kävin tänään Danske Bankilla kylässä. Olen tässä kuluneen kuukauden aikana pyytänyt asuntolainatarjouksia kolmesta eri pankista, sillä mikäli saan kaupattua nykyisen kerrostalo-osakkeen pois, tulee eteen asunnonvaihto. Näiden neuvotteluiden perusteella tuli myös pankin vaihto eteen, joka toteutetaan vaikka tarvetta uudelle asuntolainalle ei pääsisikään syntymään. Nykyinen pankkini Nordea nimittäin on nykyään oman kokemukseni mukaan niin erikoisen huonolla tasolla asiakaspalvelussaan, että päätin käyttää valinnanvapauttani ja vaihtaa kokonaan pankkia. Ensin kuitenkin katsotaan josko kämppä saataisi myytyä, ja siten asiakkuudenvaihto hoituisi samassa yhteydessä mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Ja vielä! Tämä ei varsinaisesti tuonut uusia euroja elämääni, mutta sain tavallaan säästettyä vanhoja. Olen tässä kesän mittaan koittanut scoutata jotain uutta kivaa (edullista) harrastusta, sillä olen ollut sohvaperunana jo vuoden päivät. Internet on ihana: löysin kaupungistani naisille suunnatun koripallo-kurssin vasta-alkajille :D Kaksi testikertaa ovat ilmaisia, ja jos harrastus kiinnostaa voi liittyä kerran viikossa höntsäilevään mimmien ryhmään hintaan 125e/syyskausi, ja sama hinta kevätkaudella. Ja hei saan oman koripallon kaupan päälle ;)
"Ennen uskoin älyn voittoon, oli tapanani lueskella taloushallintaa aamun koittoon / Kunnes paikalle tuli kas, koripallokuningas!"

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :)

lauantai 6. elokuuta 2016

Lauantain harrastuksia

Teen töitä kaupan alalla, ja kuten kaikki tietävät, ovat kaupat nykyään auki lähes aina. Minulla on tästä mielipide, jonka mahdollisesti jaan ja perustelen täällä myöhemmin. Tässä kirjoituksessa kuitenkin pohdiskellaan ihmisten harrastuksia, etenkin viikonlopun näkökulmasta.

Tänä aamuna kävelin töihin kuuden pintaan aamulla. Työpaikkani sijaitsee asuinkaupunkini keskustassa, ja työmatkalla aamuvuoroon näkee usein heräilevän, silti vielä hiljaisen kaupungin meininkiä. On kiinteistöhuoltajia roskakierroksella, rekkakuskeja, takseja tolpallaan passissa, satunnaisia muitakin työmatkailijoita autoissa, pyörällä, kävellen. Lauantaiaamut ovat siitä poikkeuksellisia, että näkee myös baarista palaajia sun muita yön selkään eksyneitä, jotka eivät vielä ole löytäneet kotiin.

Itsellä on kohta vuosi täynnä edellisestä baarireissusta, mikä on tietysti rahallisesta näkökulmasta hyvä juttu. Onko ikä iskenyt vai järki laskeutunut aivolohkoon, mutta baareilu ei yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa. Olen usein miettinyt miten pitkän pennin säästänkään, kun kuningas alkoholi tai vaikkapa syöpäkääryleet eivät kuulu elämääni. Ja olen aidosti onnellinen jokaisesta säästetystä eurosta.

Kun kävin nuorempana melko tiuhaan yöelämässä, osasin tehdä sen kahdella tavalla: budjetilla tai ilman budjettia. Jos täytyi pihistellä, niin olin käytännössä selvinpäin yössä katsomassa muiden "juhlahumua". Kävellen/fillarilla keskustaan ja takaisin, kustannuksina muutama siideri á 6e, mahdollisesti yökerhon sisäänpääsymaksy n. 8e ja jos löytyi vielä löysää niin joku pizza tai burgeri mukaan kotimatkalta. Se, että mitä järkeä tässä toiminnassa oli, jäi itsellenikin jo tuolloin hieman epäselväksi. Ei vaan jaksanut aina istua yksin kotona.
Toisinaan olen päässyt myös liikenteeseen väljällä rahoitusraamilla, ja kännissä ei ole oltu köyhiä tai kipeitä. Silloin on suhattu taksilla ympäri kyliä, kierretty useita baareja ja yökerhoja, juotu drinkkejä, shotteja, teräviä ja tarjottu niitä muillekin. Viihdytty RAY:n pelipöydissä, tipattu tarjoilijoita ja kotiin ei lähdetty ilman iltapalaa, monesti tullut otettua aamupalatkin samalta reissulta. Noilla reissuilla sata euroa on pieni raha.

Jossain välissä onneksi heräsin baareilun heikkoon hinta-laatu -suhteeseen. Rahaa paloi, kivaa ei juurikaan edes ollut: sai jonottaa baaritiskille, vessaan, narikkaan, taksiin, tanssilattialle ei mahtunut kunnolla ja sielläkin sai koko ajan pitää varansa kaikensortin hiipailijoiden varalta, kerran joku bailuperhonen oksensi päälleni ihan koko vatsansa sisällön.... Aamuisin oli huono olo ja muutoinkin harvinaiset vapaapäivät kuluivat kohmelossa. Työni puolesta tapaan päivittäin hyvinkin erikoisia ihmishahmoja (näistäkin ehkä tulossa oma juttunsa), enkä näin vanhemmiten meinaa enää kestää vieraita ihmisjoukkoja vapaa-ajalla, sillä olen huomannut että sinne mahtuu aina sekaan niitä pikkuisen omalaatuisempiakin tapauksia, joiden päällimmäinen agenda on aiheuttaa hämmennysta, hakea huomiota arveluttavilla keinoilla, ja sekoilla muuten vaan. Joten ei kiitos enää yöelämässä liitämistä.

Toinen jännittävä ja hyödyllinen harrastus liittyen osittain krebaamiseen on tietenkin syöpäkäärylöinti, eli kessuttelu, eli sauhuttelu, eli tupsittelu, eli tupakointi. Sitä olen nuorempana yrittänyt useampaan otteeseen aloittaa, mutta ei vaan ollut mun juttu. Lukiossa ja amk:ssa parhaat jutut ja viikonloppusuunitelmat kuuli yleensä juurikin tupakkapaikalla, ja olen ollut useissa bileissä, joissa kaikki hävisivät yhtäaikaa röökille, kun itse jäin (etenkin talvisin) kirjaimellisesti yksin sisälle muiden paukkiessa sauhuttelemaan. _Hieman_ orpo olo ollut siis hetkittäin :D
Tupakointi etenkin opiskeluaikoina loi selvästi yhteisöllisyyttä kessuttelevien välille, mutta jo tuolloin tunsin itseni eniten idiootiksi jos menin hengailemaan tupakkapaikalle, kun en edes polttanut. Varsinkin talvisin, silti olen monta kertaa hytissyt pakkasilmassa katselemassa kun muut imailee savua sisäänsä, kun en ole osannut kieltäytyä jos joku on pyytänyt mukaansa (niin, kuka siellä yksin tykkäisi palella...) Ei näin.

Vielä nykyäänkin tietyssä seurassa käy niin, että seurueen aikuiset itseäni lukuunottamatta lähtevät parvekkeelle, ja itse jään yksin sisätiloihin. Parhaassa tapauksessa kaikkien seurueen lasten kanssa..... Itselläni siis ei ole lapsia, enkä koe että lapsissa olisi mitään vikaa. En vaan osaa oikein toimia lasten kanssa, ja koen olevani heistä vastuussa ollessani ainoa aikuinen lähettyvillä, ja tätä vastuuta en voi paeta kun en polta. Sosiaalinen paine siis on ajanut yrittämään tupakoinnin aloittamista, mutta en ole (kuitenkin onneksi) onnistunut.

Avokkini polttaa tupakkia, ja olen välillä kauhulla laskeskellut häneltä siihen harrastukseen kuluvia rahoja. Itse tienaan nettona n. 1,5-kertaisesti häneen verrattuna, mutta ei mulla olisi varaa sauhutteluun. Tulee köyhä olo! Myös töissä kaupan alalla mietin usein, kuinka paljon tupakoivia ihmisiä onkaan, vaikka suunta onkin tilastojen mukaan ollut jo vuosia laskeva. Monella ei selvästi tunnu olevan rahaa ehjiin vaatteisiin, hammashoitoon, joillain ei edes omaan kotiin, mutta kaljaan ja tupakkaan löytyy kyllä. Ei voi kuin ihmetellä ihmisten arvomaailmaa, ja kiitellä, että itse en ole kyennyt aikanaan aloittamaan juuri tätä harrastusta.

Kuulostan tuomitsevalta, vaikka toki itsellänikin on omat paheeni, eivätkä kaikki tekemäni ratkaisut suinkaan ole parhaita mahdollisia. Elintavoissakin olisi kyllä parantamisen varaa, etenkin syömisten määrässä ja laadussa. Oma vapaa-aikani kuluu nykyään pitkälti raitilla rilluttelun sijaan kotona, viihdyn (liiankin) hyvin omissa oloissani ja kuten jo aiemmin mainitsin, välttelen aktiivisesti ihmispaljoutta. Halpaa ja helppoa. Muut käyttäköön rahansa mihin huvituksiin parhaaksi näkevät, itsellä Viaplay pauhaa ja äsken saunavuoron aikana valmistuivat kiuasmakkarat. Saan olla mun pienen perheen kanssa ihan omassa rauhassa, täähän on kuin laittaisi rahaa pankkiin ;)

tiistai 2. elokuuta 2016

Asunnonvaihtounelmia

Pari viikkoa sitten päätin lähteä kartoittamaan nykyisen asuntoni myyntimarkkinoita ja samalla kysellä pankista rahoitusmahdollisuuksia asunnonvaihtoa silmällä pitäen. Lainaneuvotteluita on käyty nyt kolmen pankin kanssa, ja luonani on vieraillut kaksi eri kiinteistövälittäjää. Tänään kävin tekemässä myyntitoimeksiannon kämpän lihoiksi laittamiseksi, ja nyt ollaan jännän äärellä että josko muuttopuuhat tulisivat ajankohtaiseksi lähitulevaisuudessa.

Ostin asuntoni vuonna 2006 exän kanssa, ja lunastin hänen osuutensa itselleni 2011. Kuluneen kymmenen vuoden aikana asuntoon on tehty laaja putkiremontti, keittiöremontti, pintoja päivitetty ja ikkunat on uusittu. Taloyhtiö, kuin myös asunto, on siis hyvässä kunnossa, mutta varsinaista voittoa residenssin myynnistä on tuskin odotettavissa osakkeeseen kohdistuvien korkeahkojen rahoitusvastikkeiden takia. Tavoite on kuitenkin päästä aloittelemaan ns. "puhtaalta pöydältä" jossain muualla, kenties hieman syrjemmässä ja rauhallisemmassa paikassa. Rivitalo tai omakotitalo siintää unelmissa.
Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että varsinaista myyntipakkoa ei ole, joten jos hinta ei asetu riittävään haarukkaan, jään tähän vielä vuodeksi-pariksi ja kokeilen sitten uudelleen myyntiä. Siinä ajassa saisi säästettyä lisää omaa pääomaa seuraavaa kohdetta varten ja hallituskin kuulemma kaavailee varainsiirtoveron poistoa, joten uuden asumuksen ostokin saattaisi tulla tulevaisuudessa edullisemmaksi. Odottelu ehkä olisikin aikuisten oikeasti Järkevä ratkaisu, mutta sisäinen fiilis kannusti lähteä tavoittelemaan unelmaa nyt, sillä sitä on kuitenkin pyöritelty enempi tai vähempi mielessä jo sieltä 2011 lähtien, mutta nyt vasta resurssit, jaksaminen ja uskallus riittävät.

Mielenkiintoista oli kahden eri välittäjän toisistaan poikkeavat käsitykset asunnon myyntihinnasta. Arvioissa oli 10000e ero, joka on mielestäni aika hurja gäppi pääkaupunkiseudun ulkopuolella keskisuuressa kaupungissa sijaitsevasta kerrostalokolmiosta n. 2,5km keskustan ulkopuolella.
Toinen välittäjä oli valmistautunut arviointitilanteeseen alueen ja juuri tämän kyseisen taloyhtiön toteutuneilla kauppahintatilastoilla, taloyhtiön tiedoilla ja kaikenlaisilla tilastollisilla lippulapuilla. Hän huomioi ihastellen mm. keittiön Pergo-laminaatin(!?), ja kiinteä välityspalkkio jäisi alle 4000e. Laskin sauhusi kun tämä välittäjä pohdiskeli hintahaarukkaa millä asuntoa voisi lähteä myymään, toiminta vaikutti asiantuntevalta ja koviin faktoihin perustuvalta. Selkeästi tavoite oli saada asunto myytyä mahdollisimman nopeasti, ts. vähän työtä (näyttöjä, kontaktointia jne) vaativasti.

Toinenkin välittäjä tuli käymään. Hän katsoi asunnon pintapuolisesti, "heitti" hinta-arvion (en vieläkään tiedä mihin hän tämän arvionsa perusti, sillä se on neliöhinnaltaan hieman yläkantissa alueen keskiarvoon nähden) ja totesi useampaan otteeseen, että asuntoon on helppo ihastua. Esitteli kattavasti laajaa välitysverkostoa ja  monipuolisia toimintatapoja. Välityspalkkio on asunnon toteutuneesta kauppahinnasta riippuen n. 700e enemmän kuin kilpailevalla. Toiminta tuntui "raflaavalta", välittäjä oli nuorehko ja hänellä oli mielestäni hyvä "flow", selvästi paremmat sosiaaliset taidot kuin kilpailijallaan. Tämän välittäjän tavoitteena tuntui olevan parhaan hinnan saavuttaminen (ja sitä kautta oman palkkion optimointi), vaikka se veisikin hieman enemmän aikaa ja vaivaa.

Päätin pelata upporikasta tai rutikäyhää, ja valitsin tämän jälkimmäisen välittäjän. Koska "kemiat" kohtasivat paremmin, koska tekemänsä hinta-arvio oli kunnianhimoisempi (ja uskon hänen jopa yltävän siihen, vaikka totesi itsekin että pyyntihinnalla asunto tuskin lähtee kuin nappi housuista. Mutta koska en ole pakkotilanteessa niin kuuta kannattanee tällä kertaa tavoitella taivaalta), ja koska koin että hän osaa myydä kotia, eikä pelkkää Pergo-laminoitua keittiötä.

Nyt sitten peukut ja muut ulokkeet pystyyn että pääsisin itsekin jossain vaiheessa vetämään ostohousut jalkaan ja katselemaan tosissani uusia asumisratkaisuja :)

maanantai 1. elokuuta 2016

Tämän hetkinen tilanne

Nöf niin, avataanpa hieman mistä tilanteesta tämän blogin uusi nousu ja uho lähtee.

Kuukausikatsaus talouteen näyttää tältä:

Nettotulot:
+2800 palkka (tulee kuun viimeinen päivä)
+300 Miehen osallistuminen asumiskuluihin (maksu kuun puolessavälissä)
= 3100 yhteensä

Kiinteät kulut:
-325 asuntolaina (jäljellä n. 45500e)
-625 hoito- ja rahoitusvastike (osakkeen velkaa jäljellä n. 31000e?)
-200 minimilyhennys autolainasta (jäljellä n. 8700e)
-50 opintolainan lyhennys (jäljellä n. 1400e)
= -1200 (henk. koht. velkaa yhteensä 55600, en laske osakkeen velkaa omakseni vaikka sitä pois maksankin)

Säästötavoitteet
-200 Nordnet (kumulatiivinen kertymä nyt 450e ilman tuottoja)
-100 Seligson (kumulattivinen kertymä nyt 250e ilman tuottoja)
-400 puskurirahastoon (kunnes 2500 täynnä [tavoite 2016 loppuun mennessä]; kertymä nyt 500e)
= -700

Hengissäpysyminen
-350 ruoka
-300 laskut, bensa, viihdykkeet
= -650

3100-1200-700-650 
=550 (tällä rahalla rupean niittaamaan autolainaa sileäksi elokuun lopusta alkaen, kun kesälomat on lusittu. Tavoitteena on kuitata autolaina pois viimeistään 04/2017 ja suunnata siihen myös nyt puskurirahastoon menevä 400e, kunhan tavoitepuskuri 2500e on vuoden 2016 lopussa täynnä).

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Neljän (!!) vuoden kuulumiset

No moikka!

Olen tässä muutaman viime kuukauden aikana käyttänyt isosti vapaa-aikaa lärätessäni talodenhallintaan, sijoittamiseen, säästämiseen ja velkaantumiseen liittyviä blogeja. Ja miettinyt, että pitäisköhän kantaa omakin korsi kekoon ja laittaa pikkusen sekavia ajatuksiani omista euroista ylös. KUNNES, jostain erittäin syvältä käsittämätömän mystisestä paikasta tajuntaan tuli flashback, joku deja vu. Ihan ku mulla olisi joskus aikasemminkin käynyt tämä sama ajatus mielessä...? Muutama klikkaus, ja siinä tämä oli. Mun hieno, kolme postausta so far käsittänyt talousaiheinen blogi. Voin muuten kertoa, että hieman oli kreisiä lukea noita melkein neljä vuotta vanhoja tekstejä, ja palata sen ajan fiiliksiin. Moni asia on muuttunut neljässä vuodessa.

Ensinnäkään en aja enää Nissanilla. Auto, josta tämäkin blogi sai alunperin nimensä, siirtyi kotteroiden taivaaseen 2015 elokuussa. Raasulla petti vaihdelaatikko. Mitään ei ollut tehtävissä (paitsi jos olisin halunnut ostaa romuttamolta _käytetyn_ vaihdelaatikon, jonka hinta oli yli auton arvon ja jonka asennus ei käsittääkseni olisi ollut ns. "ihan ilmaista"). Joten Nissanille sanottiin heipat ja talouteen hankittiin kovalla ja kylmällä lainarahalla yhteistyökykyinen Skoda. Blogin nimihän muuten tuli aikanaan sanonnasta "raha ei tuo onnea, mutta itken mieluummin Mersussa kuin Ladassa". Tästä sitten juontui semmoinen ajatusmalli, että pitääkö Nissanissa itkeä vai nauraa? Itse tuli tehtyä molempia.

Toisekseen talouteen on aivan viime aikoina astunut vakituisesti päiviäni sulostuttamaan ja öitäni ilahduttamaan (sekä kuluja jakamaan...) Mies. Olin siis sinkkustatuksella vuodet 2011-2015, ja nyt en enää ole. Tästä ehkä myöhemmin lisää, tai sitten ei ;)

Urakehitys on ollut kuluneen neljän vuoden aikana myönteinen. Olen noussut pykälän verran työnantajayrityksen hierarkiassa (edelleen siis olen saman työnantajan leivissä), mikä on mahdollistanut vuotta 2012 paremman toimeentulon. Liksa on noussut, mutta ensialkuun tuli otettua iloa irti paremmasta palkasta ja käytettyä se vähän mihin sattui.
Sisustin kotia uusiksi, sillä kämppä oli samassa mallissa kuin se oli exän kanssa asuessa - kai tällä toiminnalla koitin päästä eroon joistain kipeistä muistoista ja jatkaa omaa, uutta elämää, ja tehdä tästä _MUN_ kodin. Ostin sohvan, telkkarin, tv-tason, verhoja, mattoja, ruokaryhmän... osa kirpparilta, mutta enimmäkseen ihan uutta kaupasta. Uusi sänky vielä puuttuu, se on tulossa varmaankin lopuvuodesta. Oma koti oli tuossa vaiheessa törsäyskohde, jota En kadu. Nyt se on "valmis", tunnetasolla omannäköinen ja voin käyttää rahaa muuhun.
Myös vaatevarastoa tuli uusittua, sillä kitkutteluvuosina en ollut voinut ostaa uusia vaatteita juuri ollenkaan, joten kun siihen tuli mahdollisuus, niin itsetunnolle teki hyvää panostaa välillä itseeni. En kadu.
Siinä samalla on sinnikkäästi maksettu asuntolainaa, opintolainaa, satunnaista Visan vinguttelua ja keittiölainaa. Viimeksi mainittu oli jo melkein tuhottu, kunnes Nissani laukesi ja jouduin muuttamaan keittiölainan autolainaksi. Ihanan kallista!
Nyt tämän kesän aikana tuli jälleen palkankorotus, ja sieltä tulevat extrahillot aion käyttää järkevästi ja kauankatseisesti. Kertoilen siitä kyllä lisää, ja vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Reilu pari kuukautta sitten täytin kolmekymmentä, ja päätin alkaa tekemään Fiksuja Päätöksiä, koska nyt kerta olen jo aikuinen. Avasin Nordnettiin ja Seligsoniin asiakkuustilit, ja lähdin harjoittelemaan passiivisiin rahastoihin sijoittamista. Lisäksi tein ekaa kertaa kunnollisen tavoitelistan ja laskin auki mihin taloudelliset rahkeet riittää ja millä aikataululla. Kahlasin tosiaan läpi lukuisia aiheeseen liittyviä blogeja, tein laskelmia ja suunnitelmia ja aion muuten myös pysyä niissä! Toiveena olisi tulevaisuudessa joko pitää tämä nykyinen kerrostaloasunto ja hommata jossain vaiheessa esim. kesämökki pakopaikaksi lähiöhälinästä, tai laittaa nykyinen osake lihoiksi ja ostaa oma talo rauhalliselta seudulta. Näistä tulen kertomaan myöhemmin lisää, stay tuned!