Sivut

torstai 25. elokuuta 2016

Lomameininkiä ja sisällöttömiä sairaskertomuksia

Hollaaa!

Terveisiä kesälomalta! Jo lusitut melkein pari viikkoa on kuluneet turhan nopeasti, enää viikko jäljellä. Buu.
Ensimmäinen viikko meni oikeastaan asunnonmyyntisiivoiluissa. Välittäjä-kundi kävi ottamassa kuvat ja videoklipit netti-ilmoa varten ja piti ensiesittelyn. Ensiesittelyssä kävijöitä nolla, voih miten nihkeä alku.. Mutta kuten sälli itse sanoi, hinta laitettiin sen verran kunnianhimoiseksi, että kämppä ei välttämättä lähde kuin nappi housusta. Toivossa on onneksi hyvä elää :)  Nimittäin omakotitalokuume nousee hurjaa vauhtia, samoin koirakuume - kalliita sairauksia liikkeellä täällä päin!

Rahnaa on kulunut kohtalaisen paljon, ja lomabudjetti pissinyt. Tai siis tarkkaa lomabudjettia ei edes ollut, mutta ylittymisen huomaa siitä että tili alkaa olemaan hyvinkin vajaa. Puff-gone, hyvästi rakkaat rahat! Tilipäivään viikko aikaa, ei sillä että laskisin (EIPÄ.)
Koska ollaan lomailtu enimmäkseen kotona, on tullut haettua lomafiilistä ulkona syömisten ja rajattoman herkuttelun muodossa. Viaplay and chill -teemalla siis menty hyvin pitkälti.
Alkuviikosta vuokrattiin pariksi yöksi mökki, johon sujahti pari hunttia ja ruoat&juomat päälle, mutta oli kyllä täysin ja totaalisesti jokaisen euron arvoista! Pari vuorokautta metsän rauhassa, pienen järven rannalla, ihan kahdestaan puusaunaa lämmitellen ja nuotiolla grillaillen.. Mainitsiko jo, että poden myös mökkikuumetta?

Viimeisen lomaviikon ohjelmassa on lauantaina starttaava Lapin reissu, jonne suuntaan hurmaavassa naisseurassa. Tämä on nyt neljäs vuosi kun tehdään mun hyvän ystävän kanssa syksyllä jonkinsortin ruskaretki, ja se on yksi ehdoton vuoden kohokohta. Aluksi retket olivat viikonlopun mittaisia Etelä-Suomessa, mutta viime vuonna päätettiin lähteä pohjoiseen viikoksi ja sinne se mun sydämeni sitten jäi... Ollaan ajateltu, että tää on meidän oma traditio niin kauan kuin jalka nousee polulla. Mukaan pääsee meidän lisäksi korkeintaan koiria, mutta miehet tai lapset tai mitä elämä mukanaan tuokaan saa jäädä kerran vuodessa viikoksi himaan, kun met likhat lähdemmä jänkhälle haikkaamaan :D Lapinkuume? Kyllä löytyy, ympärivuotisesti!


maanantai 15. elokuuta 2016

Maanantai

Tänään on ollut (ainakin rahallisesti) poikkeuksellisen hyvä maanantai. Eikä ihme, sillä kolmen viikon kesälomasta tänään oli ensimmäinen päivä! Kunpa loppulomakin menisi yhtä hyvällä viballa, kivalla boogiella ja smoothilla meisingillä.

Ensinnäkin sain tililleni hieman "extra"-hilloa, kun työnantaja maksoi parilta kuukaudelta takautuvasti palkankorotusosia. Palkkani nousi 01.06. alkaen työsopimuksen uudistamisen yhteydessä, mutta jostain syystä uusi sopimus oli jäänyt jonnekin byrokratian jalkoihin matkalla palkkahallintoon, eli kesä- ja heinäkuun tilit tuli vielä vanhalla liksalla.
Tänään asia korjaantui, ja tilille pärähti 632e, josta 260e tuikkasin autolainan ylimääräiseen lyhennykseen ja 400e laitoin puskurirahastoon. Money well spent, sillä mitä enemmän ajattelen tuota autolainan olemassaoloa ja hahmotan minkä kaiken "esteenä" se tällä hetkellä on, sitä enemmän haluan sen sileäksi NYT. No vielä olisi n. 8500e taputeltavana, henkinen deadline velan niittaamiselle on ensi vuoden huhtikuu. Sitten alkaa säästötalkoot, ja toivon ensi vuoden lopulla pääseväni ostamaan itselleni vaikkapa joululahjaksi ensimmäiset pörssiosakkeeni :)

Lisäksi 10pv kirpputorijakso päättyi eilen, ja rahat sain hakea tänään. Sieltä tuli pussinpohjalle hyvää 128e, josta vähennettynä oma osuuteni pöytämaksusta (20e) jää puhtaana käteen 108e. Komerot ja kukkaro kiittää, ja uusi kirpparijakso on vuorossa sitten syyskuun puolella kesäloman jälkeen. Olen huomannut syksyn olevan otollista aikaa kirpparitouhuille, kun ihmiset ovat palanneet lomilta arkeen, ja kukkaronnyörejä koitetaan kentien vähäsen lomarillutteluiden jäljiltä kiristellä niin, ettei kaikkea hommatakaan uutena. Opiskelijatkin aloittelevat kouluvuottaan, ja heillä riittää vielä virtaa kierrellä etsimässä löytöjä, plus että kelit ovat vielä semmoisia että ihmiset viitsivät lähteä ylimääräisille retkille ulos kotiovesta.

Kolmanneksi, kävin tänään Danske Bankilla kylässä. Olen tässä kuluneen kuukauden aikana pyytänyt asuntolainatarjouksia kolmesta eri pankista, sillä mikäli saan kaupattua nykyisen kerrostalo-osakkeen pois, tulee eteen asunnonvaihto. Näiden neuvotteluiden perusteella tuli myös pankin vaihto eteen, joka toteutetaan vaikka tarvetta uudelle asuntolainalle ei pääsisikään syntymään. Nykyinen pankkini Nordea nimittäin on nykyään oman kokemukseni mukaan niin erikoisen huonolla tasolla asiakaspalvelussaan, että päätin käyttää valinnanvapauttani ja vaihtaa kokonaan pankkia. Ensin kuitenkin katsotaan josko kämppä saataisi myytyä, ja siten asiakkuudenvaihto hoituisi samassa yhteydessä mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

Ja vielä! Tämä ei varsinaisesti tuonut uusia euroja elämääni, mutta sain tavallaan säästettyä vanhoja. Olen tässä kesän mittaan koittanut scoutata jotain uutta kivaa (edullista) harrastusta, sillä olen ollut sohvaperunana jo vuoden päivät. Internet on ihana: löysin kaupungistani naisille suunnatun koripallo-kurssin vasta-alkajille :D Kaksi testikertaa ovat ilmaisia, ja jos harrastus kiinnostaa voi liittyä kerran viikossa höntsäilevään mimmien ryhmään hintaan 125e/syyskausi, ja sama hinta kevätkaudella. Ja hei saan oman koripallon kaupan päälle ;)
"Ennen uskoin älyn voittoon, oli tapanani lueskella taloushallintaa aamun koittoon / Kunnes paikalle tuli kas, koripallokuningas!"

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :)

lauantai 6. elokuuta 2016

Lauantain harrastuksia

Teen töitä kaupan alalla, ja kuten kaikki tietävät, ovat kaupat nykyään auki lähes aina. Minulla on tästä mielipide, jonka mahdollisesti jaan ja perustelen täällä myöhemmin. Tässä kirjoituksessa kuitenkin pohdiskellaan ihmisten harrastuksia, etenkin viikonlopun näkökulmasta.

Tänä aamuna kävelin töihin kuuden pintaan aamulla. Työpaikkani sijaitsee asuinkaupunkini keskustassa, ja työmatkalla aamuvuoroon näkee usein heräilevän, silti vielä hiljaisen kaupungin meininkiä. On kiinteistöhuoltajia roskakierroksella, rekkakuskeja, takseja tolpallaan passissa, satunnaisia muitakin työmatkailijoita autoissa, pyörällä, kävellen. Lauantaiaamut ovat siitä poikkeuksellisia, että näkee myös baarista palaajia sun muita yön selkään eksyneitä, jotka eivät vielä ole löytäneet kotiin.

Itsellä on kohta vuosi täynnä edellisestä baarireissusta, mikä on tietysti rahallisesta näkökulmasta hyvä juttu. Onko ikä iskenyt vai järki laskeutunut aivolohkoon, mutta baareilu ei yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa. Olen usein miettinyt miten pitkän pennin säästänkään, kun kuningas alkoholi tai vaikkapa syöpäkääryleet eivät kuulu elämääni. Ja olen aidosti onnellinen jokaisesta säästetystä eurosta.

Kun kävin nuorempana melko tiuhaan yöelämässä, osasin tehdä sen kahdella tavalla: budjetilla tai ilman budjettia. Jos täytyi pihistellä, niin olin käytännössä selvinpäin yössä katsomassa muiden "juhlahumua". Kävellen/fillarilla keskustaan ja takaisin, kustannuksina muutama siideri á 6e, mahdollisesti yökerhon sisäänpääsymaksy n. 8e ja jos löytyi vielä löysää niin joku pizza tai burgeri mukaan kotimatkalta. Se, että mitä järkeä tässä toiminnassa oli, jäi itsellenikin jo tuolloin hieman epäselväksi. Ei vaan jaksanut aina istua yksin kotona.
Toisinaan olen päässyt myös liikenteeseen väljällä rahoitusraamilla, ja kännissä ei ole oltu köyhiä tai kipeitä. Silloin on suhattu taksilla ympäri kyliä, kierretty useita baareja ja yökerhoja, juotu drinkkejä, shotteja, teräviä ja tarjottu niitä muillekin. Viihdytty RAY:n pelipöydissä, tipattu tarjoilijoita ja kotiin ei lähdetty ilman iltapalaa, monesti tullut otettua aamupalatkin samalta reissulta. Noilla reissuilla sata euroa on pieni raha.

Jossain välissä onneksi heräsin baareilun heikkoon hinta-laatu -suhteeseen. Rahaa paloi, kivaa ei juurikaan edes ollut: sai jonottaa baaritiskille, vessaan, narikkaan, taksiin, tanssilattialle ei mahtunut kunnolla ja sielläkin sai koko ajan pitää varansa kaikensortin hiipailijoiden varalta, kerran joku bailuperhonen oksensi päälleni ihan koko vatsansa sisällön.... Aamuisin oli huono olo ja muutoinkin harvinaiset vapaapäivät kuluivat kohmelossa. Työni puolesta tapaan päivittäin hyvinkin erikoisia ihmishahmoja (näistäkin ehkä tulossa oma juttunsa), enkä näin vanhemmiten meinaa enää kestää vieraita ihmisjoukkoja vapaa-ajalla, sillä olen huomannut että sinne mahtuu aina sekaan niitä pikkuisen omalaatuisempiakin tapauksia, joiden päällimmäinen agenda on aiheuttaa hämmennysta, hakea huomiota arveluttavilla keinoilla, ja sekoilla muuten vaan. Joten ei kiitos enää yöelämässä liitämistä.

Toinen jännittävä ja hyödyllinen harrastus liittyen osittain krebaamiseen on tietenkin syöpäkäärylöinti, eli kessuttelu, eli sauhuttelu, eli tupsittelu, eli tupakointi. Sitä olen nuorempana yrittänyt useampaan otteeseen aloittaa, mutta ei vaan ollut mun juttu. Lukiossa ja amk:ssa parhaat jutut ja viikonloppusuunitelmat kuuli yleensä juurikin tupakkapaikalla, ja olen ollut useissa bileissä, joissa kaikki hävisivät yhtäaikaa röökille, kun itse jäin (etenkin talvisin) kirjaimellisesti yksin sisälle muiden paukkiessa sauhuttelemaan. _Hieman_ orpo olo ollut siis hetkittäin :D
Tupakointi etenkin opiskeluaikoina loi selvästi yhteisöllisyyttä kessuttelevien välille, mutta jo tuolloin tunsin itseni eniten idiootiksi jos menin hengailemaan tupakkapaikalle, kun en edes polttanut. Varsinkin talvisin, silti olen monta kertaa hytissyt pakkasilmassa katselemassa kun muut imailee savua sisäänsä, kun en ole osannut kieltäytyä jos joku on pyytänyt mukaansa (niin, kuka siellä yksin tykkäisi palella...) Ei näin.

Vielä nykyäänkin tietyssä seurassa käy niin, että seurueen aikuiset itseäni lukuunottamatta lähtevät parvekkeelle, ja itse jään yksin sisätiloihin. Parhaassa tapauksessa kaikkien seurueen lasten kanssa..... Itselläni siis ei ole lapsia, enkä koe että lapsissa olisi mitään vikaa. En vaan osaa oikein toimia lasten kanssa, ja koen olevani heistä vastuussa ollessani ainoa aikuinen lähettyvillä, ja tätä vastuuta en voi paeta kun en polta. Sosiaalinen paine siis on ajanut yrittämään tupakoinnin aloittamista, mutta en ole (kuitenkin onneksi) onnistunut.

Avokkini polttaa tupakkia, ja olen välillä kauhulla laskeskellut häneltä siihen harrastukseen kuluvia rahoja. Itse tienaan nettona n. 1,5-kertaisesti häneen verrattuna, mutta ei mulla olisi varaa sauhutteluun. Tulee köyhä olo! Myös töissä kaupan alalla mietin usein, kuinka paljon tupakoivia ihmisiä onkaan, vaikka suunta onkin tilastojen mukaan ollut jo vuosia laskeva. Monella ei selvästi tunnu olevan rahaa ehjiin vaatteisiin, hammashoitoon, joillain ei edes omaan kotiin, mutta kaljaan ja tupakkaan löytyy kyllä. Ei voi kuin ihmetellä ihmisten arvomaailmaa, ja kiitellä, että itse en ole kyennyt aikanaan aloittamaan juuri tätä harrastusta.

Kuulostan tuomitsevalta, vaikka toki itsellänikin on omat paheeni, eivätkä kaikki tekemäni ratkaisut suinkaan ole parhaita mahdollisia. Elintavoissakin olisi kyllä parantamisen varaa, etenkin syömisten määrässä ja laadussa. Oma vapaa-aikani kuluu nykyään pitkälti raitilla rilluttelun sijaan kotona, viihdyn (liiankin) hyvin omissa oloissani ja kuten jo aiemmin mainitsin, välttelen aktiivisesti ihmispaljoutta. Halpaa ja helppoa. Muut käyttäköön rahansa mihin huvituksiin parhaaksi näkevät, itsellä Viaplay pauhaa ja äsken saunavuoron aikana valmistuivat kiuasmakkarat. Saan olla mun pienen perheen kanssa ihan omassa rauhassa, täähän on kuin laittaisi rahaa pankkiin ;)

tiistai 2. elokuuta 2016

Asunnonvaihtounelmia

Pari viikkoa sitten päätin lähteä kartoittamaan nykyisen asuntoni myyntimarkkinoita ja samalla kysellä pankista rahoitusmahdollisuuksia asunnonvaihtoa silmällä pitäen. Lainaneuvotteluita on käyty nyt kolmen pankin kanssa, ja luonani on vieraillut kaksi eri kiinteistövälittäjää. Tänään kävin tekemässä myyntitoimeksiannon kämpän lihoiksi laittamiseksi, ja nyt ollaan jännän äärellä että josko muuttopuuhat tulisivat ajankohtaiseksi lähitulevaisuudessa.

Ostin asuntoni vuonna 2006 exän kanssa, ja lunastin hänen osuutensa itselleni 2011. Kuluneen kymmenen vuoden aikana asuntoon on tehty laaja putkiremontti, keittiöremontti, pintoja päivitetty ja ikkunat on uusittu. Taloyhtiö, kuin myös asunto, on siis hyvässä kunnossa, mutta varsinaista voittoa residenssin myynnistä on tuskin odotettavissa osakkeeseen kohdistuvien korkeahkojen rahoitusvastikkeiden takia. Tavoite on kuitenkin päästä aloittelemaan ns. "puhtaalta pöydältä" jossain muualla, kenties hieman syrjemmässä ja rauhallisemmassa paikassa. Rivitalo tai omakotitalo siintää unelmissa.
Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että varsinaista myyntipakkoa ei ole, joten jos hinta ei asetu riittävään haarukkaan, jään tähän vielä vuodeksi-pariksi ja kokeilen sitten uudelleen myyntiä. Siinä ajassa saisi säästettyä lisää omaa pääomaa seuraavaa kohdetta varten ja hallituskin kuulemma kaavailee varainsiirtoveron poistoa, joten uuden asumuksen ostokin saattaisi tulla tulevaisuudessa edullisemmaksi. Odottelu ehkä olisikin aikuisten oikeasti Järkevä ratkaisu, mutta sisäinen fiilis kannusti lähteä tavoittelemaan unelmaa nyt, sillä sitä on kuitenkin pyöritelty enempi tai vähempi mielessä jo sieltä 2011 lähtien, mutta nyt vasta resurssit, jaksaminen ja uskallus riittävät.

Mielenkiintoista oli kahden eri välittäjän toisistaan poikkeavat käsitykset asunnon myyntihinnasta. Arvioissa oli 10000e ero, joka on mielestäni aika hurja gäppi pääkaupunkiseudun ulkopuolella keskisuuressa kaupungissa sijaitsevasta kerrostalokolmiosta n. 2,5km keskustan ulkopuolella.
Toinen välittäjä oli valmistautunut arviointitilanteeseen alueen ja juuri tämän kyseisen taloyhtiön toteutuneilla kauppahintatilastoilla, taloyhtiön tiedoilla ja kaikenlaisilla tilastollisilla lippulapuilla. Hän huomioi ihastellen mm. keittiön Pergo-laminaatin(!?), ja kiinteä välityspalkkio jäisi alle 4000e. Laskin sauhusi kun tämä välittäjä pohdiskeli hintahaarukkaa millä asuntoa voisi lähteä myymään, toiminta vaikutti asiantuntevalta ja koviin faktoihin perustuvalta. Selkeästi tavoite oli saada asunto myytyä mahdollisimman nopeasti, ts. vähän työtä (näyttöjä, kontaktointia jne) vaativasti.

Toinenkin välittäjä tuli käymään. Hän katsoi asunnon pintapuolisesti, "heitti" hinta-arvion (en vieläkään tiedä mihin hän tämän arvionsa perusti, sillä se on neliöhinnaltaan hieman yläkantissa alueen keskiarvoon nähden) ja totesi useampaan otteeseen, että asuntoon on helppo ihastua. Esitteli kattavasti laajaa välitysverkostoa ja  monipuolisia toimintatapoja. Välityspalkkio on asunnon toteutuneesta kauppahinnasta riippuen n. 700e enemmän kuin kilpailevalla. Toiminta tuntui "raflaavalta", välittäjä oli nuorehko ja hänellä oli mielestäni hyvä "flow", selvästi paremmat sosiaaliset taidot kuin kilpailijallaan. Tämän välittäjän tavoitteena tuntui olevan parhaan hinnan saavuttaminen (ja sitä kautta oman palkkion optimointi), vaikka se veisikin hieman enemmän aikaa ja vaivaa.

Päätin pelata upporikasta tai rutikäyhää, ja valitsin tämän jälkimmäisen välittäjän. Koska "kemiat" kohtasivat paremmin, koska tekemänsä hinta-arvio oli kunnianhimoisempi (ja uskon hänen jopa yltävän siihen, vaikka totesi itsekin että pyyntihinnalla asunto tuskin lähtee kuin nappi housuista. Mutta koska en ole pakkotilanteessa niin kuuta kannattanee tällä kertaa tavoitella taivaalta), ja koska koin että hän osaa myydä kotia, eikä pelkkää Pergo-laminoitua keittiötä.

Nyt sitten peukut ja muut ulokkeet pystyyn että pääsisin itsekin jossain vaiheessa vetämään ostohousut jalkaan ja katselemaan tosissani uusia asumisratkaisuja :)

maanantai 1. elokuuta 2016

Tämän hetkinen tilanne

Nöf niin, avataanpa hieman mistä tilanteesta tämän blogin uusi nousu ja uho lähtee.

Kuukausikatsaus talouteen näyttää tältä:

Nettotulot:
+2800 palkka (tulee kuun viimeinen päivä)
+300 Miehen osallistuminen asumiskuluihin (maksu kuun puolessavälissä)
= 3100 yhteensä

Kiinteät kulut:
-325 asuntolaina (jäljellä n. 45500e)
-625 hoito- ja rahoitusvastike (osakkeen velkaa jäljellä n. 31000e?)
-200 minimilyhennys autolainasta (jäljellä n. 8700e)
-50 opintolainan lyhennys (jäljellä n. 1400e)
= -1200 (henk. koht. velkaa yhteensä 55600, en laske osakkeen velkaa omakseni vaikka sitä pois maksankin)

Säästötavoitteet
-200 Nordnet (kumulatiivinen kertymä nyt 450e ilman tuottoja)
-100 Seligson (kumulattivinen kertymä nyt 250e ilman tuottoja)
-400 puskurirahastoon (kunnes 2500 täynnä [tavoite 2016 loppuun mennessä]; kertymä nyt 500e)
= -700

Hengissäpysyminen
-350 ruoka
-300 laskut, bensa, viihdykkeet
= -650

3100-1200-700-650 
=550 (tällä rahalla rupean niittaamaan autolainaa sileäksi elokuun lopusta alkaen, kun kesälomat on lusittu. Tavoitteena on kuitata autolaina pois viimeistään 04/2017 ja suunnata siihen myös nyt puskurirahastoon menevä 400e, kunhan tavoitepuskuri 2500e on vuoden 2016 lopussa täynnä).