Raha on nykymaailmassa melkoinen tabu. Olen itse herännyt monesti kysymykseen, "miten sillä on varaa?" Tämä kysymys pompsahtaa mieleen milloin missäkin yhteydessä - blogeja lukiessa, kadulla kävellessä, ystävien tai tuttavien kanssa jutellessa. Töissä. Ei se kysy aikaa tai paikkaa. Kysymys on tungetteleva, mutta kyllä mua kiinnostaisi tietää, anteeksi vaan.
Kulutushysteria tuntuu olevan mieletöntä, mutta miten kaikilla on siihen varaa? Vai onko kaikilla siihen varaa? Kuinka monella todellisuudessa onkaan maksuhäiriömerkintöjä tai ulosottorekisteriä - ja miten nämä ihmiset siinä tilanteessa tulevat toimeen?
Tämän blogin ajatus on paitsi vähän tarkastella omaa taloudenhallintaa ja rahajuttuja, niin myös pikkuisen mietiskellä niitä. Koittaa ymmärtää, yrittää järkeistää. Kuulostaa ältsin tylsältä, mutta tuntuu ajankohtaiselta, koska oma elämä tuntuu olevan kitkuttelua päivästä toiseen. Sentinvenytystä, penninpyörittelyä, pullojen palautusta ja laskemista. Karsimista, Visan vingutusta, tasapainoilua. Taiteilua, joka välillä haittaa enemmän kuin toisinaan.
Voisin kertoa hieman millaisesta vinkkelistä näistä jutuista kirjoittelen. Olen 26-vuotias, naisvaltaisella matalapalkka-alalla työskentelevä nainen. Mulla on asuntolaina, keittiölaina, opintolaina. Auto, vakiduuni, kuukausipalkka. Eli menee ihan kivasti! Paitsi että kaikki tämä on ihanan kallista. Ja työtäkin tekisi mieli vaihtaa, mutta koitapa löytää tältä alalta kuukausipalkattu toistaiseksi voimassa oleva työsuhde, mistä saisi vähintään saman verran fyrkkaa... Ei olekaan enää kauhean helppoa.
Mulla ei aina meinaa olla varaa. Yleensä viimeiset kaksi viikkoa ennen tilipäivää joutuu miettimään että mistä käärin edes yhden setelin (Chisu - Baden baden). Kuitenkin olen huomannut, että elämästä on mahdollista nauttia myös hieman pienemmällä budjetilla. Toki on hetkiä, joita ei voi rahassa mitata, ja jolloin sijoittaminen henkiseen pääomaan on enemmän kuin paikallaan.
Mulla ei oikeastaan ollut rahahuolia, ennen kuin puolisentoista vuotta sitten tuli avoero ex-kihlatusta. Sitä ennen talousmenot jaettiin suht puoliksi ja rahaa jäi joka kuukausi jonkin verran säästöön. Puhutaan muutamasta satasesta, suunnilleen. No, sitten meni lusikat jakoon, ja piti ostaa tämä asunto kokonaan itselle. Maksaa vähän varainsiirtoveroa, pankille järjestelykuluja, ostaa pari huonekalua mitkä toinen vei mennessään. Samaan hetkeen tuli työpaikan sisällä siirto toiseen toimipisteeseen. Piti ostaa auto. Kaikki säästöt hupeni näihin järjestelyihin, ja tähän päälle asumiskulut ja autokulut ja vakuutusmaksut ja liikenneverot, ja yhtäkkiä huomasin eläväni kädestä suuhun. Ooops, how did this happen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti