Neljän (!!) vuoden kuulumiset

No moikka!

Olen tässä muutaman viime kuukauden aikana käyttänyt isosti vapaa-aikaa lärätessäni talodenhallintaan, sijoittamiseen, säästämiseen ja velkaantumiseen liittyviä blogeja. Ja miettinyt, että pitäisköhän kantaa omakin korsi kekoon ja laittaa pikkusen sekavia ajatuksiani omista euroista ylös. KUNNES, jostain erittäin syvältä käsittämätömän mystisestä paikasta tajuntaan tuli flashback, joku deja vu. Ihan ku mulla olisi joskus aikasemminkin käynyt tämä sama ajatus mielessä...? Muutama klikkaus, ja siinä tämä oli. Mun hieno, kolme postausta so far käsittänyt talousaiheinen blogi. Voin muuten kertoa, että hieman oli kreisiä lukea noita melkein neljä vuotta vanhoja tekstejä, ja palata sen ajan fiiliksiin. Moni asia on muuttunut neljässä vuodessa.

Ensinnäkään en aja enää Nissanilla. Auto, josta tämäkin blogi sai alunperin nimensä, siirtyi kotteroiden taivaaseen 2015 elokuussa. Raasulla petti vaihdelaatikko. Mitään ei ollut tehtävissä (paitsi jos olisin halunnut ostaa romuttamolta _käytetyn_ vaihdelaatikon, jonka hinta oli yli auton arvon ja jonka asennus ei käsittääkseni olisi ollut ns. "ihan ilmaista"). Joten Nissanille sanottiin heipat ja talouteen hankittiin kovalla ja kylmällä lainarahalla yhteistyökykyinen Skoda. Blogin nimihän muuten tuli aikanaan sanonnasta "raha ei tuo onnea, mutta itken mieluummin Mersussa kuin Ladassa". Tästä sitten juontui semmoinen ajatusmalli, että pitääkö Nissanissa itkeä vai nauraa? Itse tuli tehtyä molempia.

Toisekseen talouteen on aivan viime aikoina astunut vakituisesti päiviäni sulostuttamaan ja öitäni ilahduttamaan (sekä kuluja jakamaan...) Mies. Olin siis sinkkustatuksella vuodet 2011-2015, ja nyt en enää ole. Tästä ehkä myöhemmin lisää, tai sitten ei ;)

Urakehitys on ollut kuluneen neljän vuoden aikana myönteinen. Olen noussut pykälän verran työnantajayrityksen hierarkiassa (edelleen siis olen saman työnantajan leivissä), mikä on mahdollistanut vuotta 2012 paremman toimeentulon. Liksa on noussut, mutta ensialkuun tuli otettua iloa irti paremmasta palkasta ja käytettyä se vähän mihin sattui.
Sisustin kotia uusiksi, sillä kämppä oli samassa mallissa kuin se oli exän kanssa asuessa - kai tällä toiminnalla koitin päästä eroon joistain kipeistä muistoista ja jatkaa omaa, uutta elämää, ja tehdä tästä _MUN_ kodin. Ostin sohvan, telkkarin, tv-tason, verhoja, mattoja, ruokaryhmän... osa kirpparilta, mutta enimmäkseen ihan uutta kaupasta. Uusi sänky vielä puuttuu, se on tulossa varmaankin lopuvuodesta. Oma koti oli tuossa vaiheessa törsäyskohde, jota En kadu. Nyt se on "valmis", tunnetasolla omannäköinen ja voin käyttää rahaa muuhun.
Myös vaatevarastoa tuli uusittua, sillä kitkutteluvuosina en ollut voinut ostaa uusia vaatteita juuri ollenkaan, joten kun siihen tuli mahdollisuus, niin itsetunnolle teki hyvää panostaa välillä itseeni. En kadu.
Siinä samalla on sinnikkäästi maksettu asuntolainaa, opintolainaa, satunnaista Visan vinguttelua ja keittiölainaa. Viimeksi mainittu oli jo melkein tuhottu, kunnes Nissani laukesi ja jouduin muuttamaan keittiölainan autolainaksi. Ihanan kallista!
Nyt tämän kesän aikana tuli jälleen palkankorotus, ja sieltä tulevat extrahillot aion käyttää järkevästi ja kauankatseisesti. Kertoilen siitä kyllä lisää, ja vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Reilu pari kuukautta sitten täytin kolmekymmentä, ja päätin alkaa tekemään Fiksuja Päätöksiä, koska nyt kerta olen jo aikuinen. Avasin Nordnettiin ja Seligsoniin asiakkuustilit, ja lähdin harjoittelemaan passiivisiin rahastoihin sijoittamista. Lisäksi tein ekaa kertaa kunnollisen tavoitelistan ja laskin auki mihin taloudelliset rahkeet riittää ja millä aikataululla. Kahlasin tosiaan läpi lukuisia aiheeseen liittyviä blogeja, tein laskelmia ja suunnitelmia ja aion muuten myös pysyä niissä! Toiveena olisi tulevaisuudessa joko pitää tämä nykyinen kerrostaloasunto ja hommata jossain vaiheessa esim. kesämökki pakopaikaksi lähiöhälinästä, tai laittaa nykyinen osake lihoiksi ja ostaa oma talo rauhalliselta seudulta. Näistä tulen kertomaan myöhemmin lisää, stay tuned!