Asunnonvaihtounelmia

Pari viikkoa sitten päätin lähteä kartoittamaan nykyisen asuntoni myyntimarkkinoita ja samalla kysellä pankista rahoitusmahdollisuuksia asunnonvaihtoa silmällä pitäen. Lainaneuvotteluita on käyty nyt kolmen pankin kanssa, ja luonani on vieraillut kaksi eri kiinteistövälittäjää. Tänään kävin tekemässä myyntitoimeksiannon kämpän lihoiksi laittamiseksi, ja nyt ollaan jännän äärellä että josko muuttopuuhat tulisivat ajankohtaiseksi lähitulevaisuudessa.

Ostin asuntoni vuonna 2006 exän kanssa, ja lunastin hänen osuutensa itselleni 2011. Kuluneen kymmenen vuoden aikana asuntoon on tehty laaja putkiremontti, keittiöremontti, pintoja päivitetty ja ikkunat on uusittu. Taloyhtiö, kuin myös asunto, on siis hyvässä kunnossa, mutta varsinaista voittoa residenssin myynnistä on tuskin odotettavissa osakkeeseen kohdistuvien korkeahkojen rahoitusvastikkeiden takia. Tavoite on kuitenkin päästä aloittelemaan ns. "puhtaalta pöydältä" jossain muualla, kenties hieman syrjemmässä ja rauhallisemmassa paikassa. Rivitalo tai omakotitalo siintää unelmissa.
Olen siitä onnellisessa tilanteessa, että varsinaista myyntipakkoa ei ole, joten jos hinta ei asetu riittävään haarukkaan, jään tähän vielä vuodeksi-pariksi ja kokeilen sitten uudelleen myyntiä. Siinä ajassa saisi säästettyä lisää omaa pääomaa seuraavaa kohdetta varten ja hallituskin kuulemma kaavailee varainsiirtoveron poistoa, joten uuden asumuksen ostokin saattaisi tulla tulevaisuudessa edullisemmaksi. Odottelu ehkä olisikin aikuisten oikeasti Järkevä ratkaisu, mutta sisäinen fiilis kannusti lähteä tavoittelemaan unelmaa nyt, sillä sitä on kuitenkin pyöritelty enempi tai vähempi mielessä jo sieltä 2011 lähtien, mutta nyt vasta resurssit, jaksaminen ja uskallus riittävät.

Mielenkiintoista oli kahden eri välittäjän toisistaan poikkeavat käsitykset asunnon myyntihinnasta. Arvioissa oli 10000e ero, joka on mielestäni aika hurja gäppi pääkaupunkiseudun ulkopuolella keskisuuressa kaupungissa sijaitsevasta kerrostalokolmiosta n. 2,5km keskustan ulkopuolella.
Toinen välittäjä oli valmistautunut arviointitilanteeseen alueen ja juuri tämän kyseisen taloyhtiön toteutuneilla kauppahintatilastoilla, taloyhtiön tiedoilla ja kaikenlaisilla tilastollisilla lippulapuilla. Hän huomioi ihastellen mm. keittiön Pergo-laminaatin(!?), ja kiinteä välityspalkkio jäisi alle 4000e. Laskin sauhusi kun tämä välittäjä pohdiskeli hintahaarukkaa millä asuntoa voisi lähteä myymään, toiminta vaikutti asiantuntevalta ja koviin faktoihin perustuvalta. Selkeästi tavoite oli saada asunto myytyä mahdollisimman nopeasti, ts. vähän työtä (näyttöjä, kontaktointia jne) vaativasti.

Toinenkin välittäjä tuli käymään. Hän katsoi asunnon pintapuolisesti, "heitti" hinta-arvion (en vieläkään tiedä mihin hän tämän arvionsa perusti, sillä se on neliöhinnaltaan hieman yläkantissa alueen keskiarvoon nähden) ja totesi useampaan otteeseen, että asuntoon on helppo ihastua. Esitteli kattavasti laajaa välitysverkostoa ja  monipuolisia toimintatapoja. Välityspalkkio on asunnon toteutuneesta kauppahinnasta riippuen n. 700e enemmän kuin kilpailevalla. Toiminta tuntui "raflaavalta", välittäjä oli nuorehko ja hänellä oli mielestäni hyvä "flow", selvästi paremmat sosiaaliset taidot kuin kilpailijallaan. Tämän välittäjän tavoitteena tuntui olevan parhaan hinnan saavuttaminen (ja sitä kautta oman palkkion optimointi), vaikka se veisikin hieman enemmän aikaa ja vaivaa.

Päätin pelata upporikasta tai rutikäyhää, ja valitsin tämän jälkimmäisen välittäjän. Koska "kemiat" kohtasivat paremmin, koska tekemänsä hinta-arvio oli kunnianhimoisempi (ja uskon hänen jopa yltävän siihen, vaikka totesi itsekin että pyyntihinnalla asunto tuskin lähtee kuin nappi housuista. Mutta koska en ole pakkotilanteessa niin kuuta kannattanee tällä kertaa tavoitella taivaalta), ja koska koin että hän osaa myydä kotia, eikä pelkkää Pergo-laminoitua keittiötä.

Nyt sitten peukut ja muut ulokkeet pystyyn että pääsisin itsekin jossain vaiheessa vetämään ostohousut jalkaan ja katselemaan tosissani uusia asumisratkaisuja :)

Neljän (!!) vuoden kuulumiset

No moikka!

Olen tässä muutaman viime kuukauden aikana käyttänyt isosti vapaa-aikaa lärätessäni talodenhallintaan, sijoittamiseen, säästämiseen ja velkaantumiseen liittyviä blogeja. Ja miettinyt, että pitäisköhän kantaa omakin korsi kekoon ja laittaa pikkusen sekavia ajatuksiani omista euroista ylös. KUNNES, jostain erittäin syvältä käsittämätömän mystisestä paikasta tajuntaan tuli flashback, joku deja vu. Ihan ku mulla olisi joskus aikasemminkin käynyt tämä sama ajatus mielessä...? Muutama klikkaus, ja siinä tämä oli. Mun hieno, kolme postausta so far käsittänyt talousaiheinen blogi. Voin muuten kertoa, että hieman oli kreisiä lukea noita melkein neljä vuotta vanhoja tekstejä, ja palata sen ajan fiiliksiin. Moni asia on muuttunut neljässä vuodessa.

Ensinnäkään en aja enää Nissanilla. Auto, josta tämäkin blogi sai alunperin nimensä, siirtyi kotteroiden taivaaseen 2015 elokuussa. Raasulla petti vaihdelaatikko. Mitään ei ollut tehtävissä (paitsi jos olisin halunnut ostaa romuttamolta _käytetyn_ vaihdelaatikon, jonka hinta oli yli auton arvon ja jonka asennus ei käsittääkseni olisi ollut ns. "ihan ilmaista"). Joten Nissanille sanottiin heipat ja talouteen hankittiin kovalla ja kylmällä lainarahalla yhteistyökykyinen Skoda. Blogin nimihän muuten tuli aikanaan sanonnasta "raha ei tuo onnea, mutta itken mieluummin Mersussa kuin Ladassa". Tästä sitten juontui semmoinen ajatusmalli, että pitääkö Nissanissa itkeä vai nauraa? Itse tuli tehtyä molempia.

Toisekseen talouteen on aivan viime aikoina astunut vakituisesti päiviäni sulostuttamaan ja öitäni ilahduttamaan (sekä kuluja jakamaan...) Mies. Olin siis sinkkustatuksella vuodet 2011-2015, ja nyt en enää ole. Tästä ehkä myöhemmin lisää, tai sitten ei ;)

Urakehitys on ollut kuluneen neljän vuoden aikana myönteinen. Olen noussut pykälän verran työnantajayrityksen hierarkiassa (edelleen siis olen saman työnantajan leivissä), mikä on mahdollistanut vuotta 2012 paremman toimeentulon. Liksa on noussut, mutta ensialkuun tuli otettua iloa irti paremmasta palkasta ja käytettyä se vähän mihin sattui.
Sisustin kotia uusiksi, sillä kämppä oli samassa mallissa kuin se oli exän kanssa asuessa - kai tällä toiminnalla koitin päästä eroon joistain kipeistä muistoista ja jatkaa omaa, uutta elämää, ja tehdä tästä _MUN_ kodin. Ostin sohvan, telkkarin, tv-tason, verhoja, mattoja, ruokaryhmän... osa kirpparilta, mutta enimmäkseen ihan uutta kaupasta. Uusi sänky vielä puuttuu, se on tulossa varmaankin lopuvuodesta. Oma koti oli tuossa vaiheessa törsäyskohde, jota En kadu. Nyt se on "valmis", tunnetasolla omannäköinen ja voin käyttää rahaa muuhun.
Myös vaatevarastoa tuli uusittua, sillä kitkutteluvuosina en ollut voinut ostaa uusia vaatteita juuri ollenkaan, joten kun siihen tuli mahdollisuus, niin itsetunnolle teki hyvää panostaa välillä itseeni. En kadu.
Siinä samalla on sinnikkäästi maksettu asuntolainaa, opintolainaa, satunnaista Visan vinguttelua ja keittiölainaa. Viimeksi mainittu oli jo melkein tuhottu, kunnes Nissani laukesi ja jouduin muuttamaan keittiölainan autolainaksi. Ihanan kallista!
Nyt tämän kesän aikana tuli jälleen palkankorotus, ja sieltä tulevat extrahillot aion käyttää järkevästi ja kauankatseisesti. Kertoilen siitä kyllä lisää, ja vinkkejä otan mielelläni vastaan.

Reilu pari kuukautta sitten täytin kolmekymmentä, ja päätin alkaa tekemään Fiksuja Päätöksiä, koska nyt kerta olen jo aikuinen. Avasin Nordnettiin ja Seligsoniin asiakkuustilit, ja lähdin harjoittelemaan passiivisiin rahastoihin sijoittamista. Lisäksi tein ekaa kertaa kunnollisen tavoitelistan ja laskin auki mihin taloudelliset rahkeet riittää ja millä aikataululla. Kahlasin tosiaan läpi lukuisia aiheeseen liittyviä blogeja, tein laskelmia ja suunnitelmia ja aion muuten myös pysyä niissä! Toiveena olisi tulevaisuudessa joko pitää tämä nykyinen kerrostaloasunto ja hommata jossain vaiheessa esim. kesämökki pakopaikaksi lähiöhälinästä, tai laittaa nykyinen osake lihoiksi ja ostaa oma talo rauhalliselta seudulta. Näistä tulen kertomaan myöhemmin lisää, stay tuned!