31 vuotta, eikä suotta

Niin. Tänään kierähti kilometrimittari taas uusille luvuille. Ostin itselleni synttärilahjaksi iiiihanat Vallilan pussilakanat ja rullakebabin, yht. 39,90e. Ton villimpää meininkiä ei nykyään taida irrotakaan :D

Talking 'bout ikäkriisi, eilen iski joku ankeus ja tuntui että mitään en ole saanut aikaiseksi, elämä on jo niin nähty ja taputeltu, mistään ei tule mitään nyt eikä myöskään tulevaisuudessa. Että tässä nyt puksuttelen päivätä toiseen kohti hautaa seuraavat vuosikymmenet, aika valuu hukkaan ja kaikki on vähintään peruuttamattomasti pilalla. Eioo miestä, eioo lapsia, minä ja kissa kahdestaan vaan ja varmaan killikin kohta heittää lusikan nurkkaan (vanha neiti täyttää parin viikon päästä 11 vuotta! <3) Läheltä piti ettei ihan kyynel tirahtanut kun itseäni niin kovin surkuttelin!

No kohtuullisen vellomisen jälkeen aloin sitten kaivaa itseäni kuopasta ylös perinteisellä kiitollisuus -harjoituksella. Eli sen sijaan että märehdin sitä mitä elämästä tuntuu puuttuvan, koitin keskittyä asioihin joista on syytä olla kiitollinen. Tässäpä niistä satunnaisessa järjestyksessä muutama:

1) Vaikka tuntuu että vähän väliä jonnekin kolottaa, niin pääsääntöisesti koen että terveydentilani on kunnossa. Hyvin kyllä huomaa että omaan hyvinvointiin on nykyään kiinnitettävä aika rankasti aiempaa enemmän huomiota, palautuminen ja fysiikka ei ole enää samaa luokkaa kuin parikymppisenä. Sen sijaan henkinen stamina on selvästi paremmissa kantimissa kuin ehkä koskaan ennen.

2) Mulla on työpaikka. Okei, en ole unelma-ammatissani (enkä vielä tässä iässä edes tiedä mikä on mun unelma-ammatti?!) ja työ "pilaa" radikaalisti vapaa-aikaa sitomalla mut duunijuttuihin kiinni suoraan n. 40h viikossa ja välillisesti arviolta vielä puolet lisää, mutta vakituiset ja kohtalaiset tulot antavat turvallisuuden tunnetta ja tietynlaista vapautta elämään.

3) Olen viittä vaille täysin velaton. Tämä ajatus tuntuu edelleen hyvältä, siitä tulee kevyt olo. Pienen hetken päässä siintää tilanne että saan säästöhommat kunnolla käyntiin niin, että tulosta alkaa todella näkymään ja entistä enemmän mahdollisuuksia toivottavasti sitä myöten aukeaa. Toivottavasti ensi synttäreinä tässä asiassa on jo huomattavaa muutosta kohti parempaa havaittavissa.

4) Mun lähipiiri. Se on hiukan suppea, mutta laatu korvaa moninkertaisesti lukumäärän. Sitä paitsi olen sen verran introvertti ja erakko, että en pystyisi edes käsittelemään isoa lähipiiriä. Kokeiltu on. Seurauksena konmaritin mun lähipiirin.

5) En ole kokenut elämässä mitään todellisia tai mullistavia vastoinkäymisiä tai menetyksiä. Ihmissuhteita on ollut katkolla ja mennyt kokonaan poikki, suht kaukaisia sukulaisia kuollut jne, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että mun oman elämän pahin paikka oli kun toinen kissoistani kuoli loppukesästä 2015. Ulkopuolisesta se kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta se killi oli yhdeksän vuoden ajan kolmasosa mun ydinperheestä ja menetys valtava.

6) Mulla on unelmia. Ei montaa, ja ne harvatkin on joko pöhköjä tai saavuttamattomissa, mutta siellä ne silti on. Välillä tulee niihin uppouduttua, sillä sanonta "Be careful what you wish for 'cause you just might get it" pitää toisinaan oman kokemuksen mukaan paikkansa. Saisi kyllä pitää useamminkin!

Loppujen lopuksi tulin yön pimeinä ja tunnemyllerryksen keskellä ahdistavina tunteina siihen lopputulokseen, että wtf, mä olen itsenäinen kolmekymppinen muidu ja IF LIFE KNOCKS YOU DOWN, STAND THE FUCK UP AND SAY "YOU HIT LIKE A BITCH"! Eiks nii :)