Tuntuu olevan nykyajan perusperiaate kaikessa toiminnassa. Yrjöttävää.
Olen jo pitkään potenut vuosi vuodelta kasvavaa angstia ja ahdistusta siitä, missä jamassa tää maailma on ja minne ollaan menossa. Ihan kauheeta. Ihmisrotu tuhoaa omaa elinympäristöään, ja samalla myös muiden eläin- ja kasvilajien elinolosuhteita (ja toki niitä lajejakin surutta sukupuuttoon asti) semmosella vauhdilla ettei meinaa perässä pysyä. Eikä kukaan tee mitään!? Päivittäin saa lukea otsikoita, jotka ei ainakaan vähennä tätä mun sisäistä kuohuntaa.
"Kuusamosta löytyi satoja timantteja, kanadalainen kaivosyhtiö innoissaan" (Suomen Kuvalehti 18.4.18)
"Suomalaiset käyttäneet tänään koko vuoden luonnonvaransa" (Metsälehti 11.4.18)
"Tiikereiden määrä on vähentynyt 97% sadassa vuodessa" (8.1.18 WWF )
"Kuolleen valaan vatsasta löytyi 29kg muovia" (MTV 13.4.18)
"Viimeinen urospuolinen valkoinen sarvikuono kuoli - vain kaksi naarasta jäljellä" (IL 20.3.18)
Ja lista jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu. Tuossa vain muutama otsikko tämän vuoden puolelta.
Tällä viikolla sain myös töissä kuulla kunniani, joku rouva ilmoitti isoon ääneen miten on huono kauppa kun yksi nakkilaatu (noin kahdenkymmenen valikoimasta) oli loppu. MI-TÄ?! Mulla sydän itkee verta kun joudun työn puolesta heittämään niin paljon ruokaa suoraan roskiin, vain siksi että KAIKKEE PITÄÄ OLLA. Asiakas kun ei tule uudelleen jos ei saa meidän kaupasta juuri sitä mitä tulee hakemaan.
Pitää kaivaa rikka pois omastakin silmästä. Olen yksityisautoillut aikavälillä 19.2.-18.4. yli 8000km, sillä muutto haja-asutusalueelle pidensi työmatkan 65km /suunta mittaan. Syön päivittäin ties mitä tehotuotettua lihaa ja olen ylipainoinen. Haluaisin lapsen, mutta maapallolla on jo liikaa ihmisiä, joten olisi ympäristölle ja sille lapselle itselleen parempi että en saisi koskaan jälkikasvua. Asun tällä hetkellä omakotitalossa, jonka arvioitu sähkön vuosikulutus on noin 35000 kWh. Pihassa on vain sekajäteastia ja komposti, eli kierrätyksessä olisi petraamisen varaa. Käyn päivittäin suihkussa. Ostan milloin mitäkin turhaa muovikrääsää Kiinasta vaikka nurkat on jo täynnä romua ja roinaa. Olen matkustanut lentäen, onneksi kuitenkaan en kovin usein. Kosmetiikan käyttöä olen onnistunut jokseenkin vähentämään, tähän hillitty jee. Mutta syyllisyys omasta olemassaolosta painaa sydänalassa jatkuvasti.
Olen ajatellut ensi vuoden puolella jäädä vuodeksi tai pariksi opintovapaalle. Alunperin oli tarkoitus opiskella jotain omaan alaan liittyvää, mutta koska kaupallinen ala sotii nykyään aika ronskisti omia arvoja vastaan, olen mietiskellyt vaihtoehtoa lähteä syventymään johonkin kestävän kehityksen alaan. Otan vinkkejä vastaan mielellään hyvin työllistävistä aloista, joissa pääsee enemmän olemaan hyödyksi kuin haitaksi...
Ja ettei nyt aivan vaivuta synkkyyteen, niin veronpalautuksia luvassa 800e. Jospa sijoitan ne jotenkin eettisesti ja ostan palan mielenrauhaa?
Hyvä ja ajatuksia herättävä teksti! Ärsyttävää, kun iso osa ihmisistä ei tunnu yhtään ajattelevan omien tekojensa seurauksia.
VastaaPoistaOlen juuri tänään pohtinut lapsiasiaakin ja päädyin ehkä sellaiseen ajatukseen, että kohtuullinen lapsimäärä on vain hyväksi. Eli jos haluaa, kannattaa hankkia itselle sopiva määrä lapsia. Tiedämme, että valintamme juuri näinä vuosina hiilidioksidipäästöjen suhteen vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, mutta kymmenien vuosien päähän emme nyt pysty tarkasti ennustamaan. Joka tapauksessa, ihminen on kekseliäs ja sopeutuva laji, ja nyt jo on nähtävissä syntyvyyden hillitseminen myös kehittyvissä maissa lähivuosikymmeninä. Ainakin itse toivon niin.
Yksilön ei pitäisi tällaisissa asioissa rajoittua liikaa, sen sijaan vaikka auton vaihtaminen fillariin tai lentomatkojen vähentäminen ei muuta yksilön pysyvää elämänlaatua juuri muuta kuin parempaan suuntaan.
Näinpä, en tajua miten ihmiset ovat niin välinpitämättömiä aikana, jolloin tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja miten rahan eteen ollaan valmiita tekemään mitä tahansa tuhoa ja lyhytnäköistä hölmöilyä - ongelmat siirretään surutta tulevien sukupolvien niskaan. Uutta maapalloa ei saa rahalla ostettua, eikä rahaa voi rikkaatkaan syödä sitten kun ruokaa tai vettä ei enää maaperän ja vesistöjen pilaantumisen takia ole.
PoistaLähinnä mietin tuota lapsiasiaa siitä näkökulmasta, että onko itsekästä tai oikeutettua tuottaa jälkikasvua oman lisääntymisvietin vuoksi, kun he sitten eivät välttämättä saa onnellista elämää vaan joutuvat taistelemaan ja sotimaan elintilasta, ruoasta, vedestä jne? Noin niinkuin vähän kärjistettynä :D
On kyllä totta että nykyihminen olevinaan tarvitsee kaiken haluamansa ja mielellään hetijustnyt. Itsellänikin on siihen vahva taipumus, mutta kaikki turha ostaminen on tämän vuoden puolella jäänyt tyystin. On hurja nähdä miten orientoituneita ihmiset on uuden materian hankintaan. Tuntuu, että sillä paikataan jotain henkistä pahaa oloa?
VastaaPoistaJuuri näin, valitetaan kun ollaan oravanpyörässä, mutta ei millään tulla toimeen ilman vimpan päälle uusimpia ja hienoimpia romuja (ainakin paremmat oltava kuin naapurilla). Kertakäyttökulttuurista on tullut ihan normaalia, mutta kuinka moni miettii minne ne vanhat tavarat menee?
PoistaKaipa se henkinen tyhjiö tulee kun elämästä on tullut liian helppoa ja valinnanvaraa on yksinkertaisesti liikaa. Joka tuutista tulee mainontaa "SÄ TARVIIT TÄN tai et VOI olla onnellinen" ja pienet hölmöt ihmiset uskoo. Älytöntä.