Syyskuussa rupesikin zitten pikkuisen sutimaan. Johan olinkin pari kuukautta jo jaksanut elää säästöorientoituneesti :D Kuluseuranta jotenkin hassusti pääsi vähän noinniinkuin unohtumaan, ja kuten jo jossain blogosfäärin osasessa ostokrapuloissani avauduin, on tullut vähän shoppailtua... tarpeeseen ja tarpeettomasti. Olen käynyt ulkona syömässä useaan otteeseen - eräänäkin holtittomana perjantaina upotin pelkästään pizza-onlineen 43euroa, kun tilailin ruokaa ja limppariiii kahdelle.. huhhuh. On tullut ajeltua töiden takia bensaa poltellen ympäri kyliä (toki lokakuun tiliin tulossa sitten km-korvauksia n. 300e) ja vierailin myöskin salaa säästötilillä.
Alusvaatteita ostelin netistä n. 70 eurolla (ehjät ja istuvat rintsikat x2, tarpeeseen -> en kadu!), muita vaatteita n. 150 eurolla (kuulin huhua että ihmisellä kannattais olla useammat kuin yhdet housut... jotka nekin olivat jo lahoamispisteessä). Ruokaan oli budjetoitu 350e, jotka siirsin kuun alusta S-tilille. No ne meni jossain kolmessa viikossa, samoin kuin samalle tilille kilahtaneet 30e S-bonuksetkin. Niillä rahoilla ostin mm. ihkuja callunoita ja syklameja (?! siis ihan asuntonäyttöä varten vaan... ei tällä kertaa syysasetelmat tehonneet, kämppä yhä myymättä). Syyskuussa oli jälleen kirppispöytäkin, tällä kertaa tuotto vaatimaton nelisen kymppiä. Nekin katosi... no, jonnekin.
Olen ollut jotenkin ankeana, väsynyt, mieli matalana ja kiipeillyt vähän väliä mökömökö-puussa, enkä ole jaksanut keskittyä mihinkään elämänhallintaan liittyvään. Ja se näkyy välittömästi kulutuksessa. Tarttis löytää jostain motivaatiota, tai lähteä vaikka lenkille. Ehkä pääkoppa laihtuisi sen verran ettei pipo kiristäisi enää ihan koko ajan..?
Syyskuun tili tuli perjantaina, ja sieltä lähti jo totuttuun tapaan:
-Asuntolainan lyhennys ja vastike 325 + 615 = 940e (asuntolaina alitti 45t!)
-Autolainan lyhennys 400e (jäljellä n. 7900e)
-Opintolaina -50e (jäljellä 1250e)
-Sijoitustileille 325e (sijoitusten hankinta-arvo 1350e)
-Puskuritilille 160e (kasassa 1000e, ja aiemmin mainitsematonta, synttärilahjaksi saatua käteiskassaa on sukan varressa 300e)
-S-tilille ruokarahaa 350e
-Laskuihin n. 250e (sähkölasku ja sähkönsiirtomaksu, puhelin, Visa nollille ja silleen)
=yht. -2500
Eli tilistä jäi "luppoa" kolmisen sataa. Josta olen jo törsännyt yhteensä satasen Sokoksen 3+1 -päivillä, Veikkaukseen ja viikonlopun ruokiin, koska ruokarahojen siirto kestää sen 1-3 pankkipäivää, eivätkä täten vielä näy S-tilillä. Että trololoo vaan :D Eniten hitsittää että olen auttamattomasti jäljessä autolainan lyhentelyssä, ei taida melkein 8000e taittua seitsemässä kuukaudessa (tavoitehan oli 04/2017 mennessä).
Elämme sikälikin jännittäviä aikoja, että lienee syytä vähitellen alkaa henkisesti varautumaan siihen, että Miehen asumismaksu 310e jää mahdollisesti jossain vaiheessa pois "tulovirrasta". Niin ovat toiset meistä laivoja jotka löytävät väylänsä yksin, lauloi joku ikivihreä. Kunhan nyt katsellaan mitä tapahtuu!
Sellasta tällä kertaa. Ei muuta kuin läpi repaleisen lokakuun.
Ikävä kuulla, että elät noin isoa murrosta.. Tai toisaalta kirjoituksestasi saa sellaisen käsityksen, että olet aika sujut tilanteen kanssa? Toivottavasti asunto sitten menee kaupaksi ja pääset aloittamaan mahdollisesti ihan uutta elämää :)
VastaaPoistaOnhan näitä ostoksia pakko joskus aina hankkia, naisilla on suht paljon kaikkia menoja "pakollisina" mitä miehillä ei. Esim. kosmetiikka, rintaliivit, kk-suojat, ym ym. Pitää olla korkokenkää ja hameita jne..
Kiitos kommentista, on kyllä huippua kun olet niin ahkera kommentoija ja sain sut lukijaksi :)
VastaaPoistaEhkä tekstistä on alitajuisesti siloteltu pahimmat angstit muutoksen tuulista pois.. Toisaalta, tuulet ovat minusta itsestäni lähtöisin, joten sekin ehkä loiventaa fiiliksiä. Koen olevani nyt siinä tilanteessa, että täytyy punnita onko toisen ihmisen toimintamallit ja päätökset liian suuressa ristiriidassa oman ajatusmaailman kanssa, vai pystynkö sopeutumaan niin että voisin sitoutua häneen yhteisen talolainan ja perheenperustamisen merkeissä. Hän ei siis ole tehnyt käytännössä mitään väärää, kaikinpuolin ihan hieno mies kyseessä, mutta jotain puuttuu ja viime aikoina toisen läsnäolo on lähinnä ärsyttänyt. Paljon. Tuntuu että talossa on yksi mykkä ja yksi kuuro, ei yhteyttä ja linja on huono.
Asunnon myynnillä ei tavallaan siis ole mikään kiire, etenkin jos jatkan yksin niin kyllähän tämä nykyinenkin kämppä riittäisi ainakin jonkin aikaa. Kahdelle tämä sen sijaan ei ole pidemmän päälle tarpeeksi. Mun toleranssi keskeneräisiä asioita kohtaan on toooodella heikko, siksikin asuntoasia stressaa vaikka ei järjellä ajateltuna pitäisi olla mitään syytä ottaa siitä kierroksia.
Voi kurja. Varmasti vallitseva tilanne kotona vetää mielen maahan. Siispä mielestäni lohtushoppailu ei tässä tapauksessa ole niin paha asia. Suorastaan terapiaa. Ja mikä tärkeintä: teet sitä puskurin ollessa back uppina, joten velat ei suurene, vaan vähenevät jokatapauksessa taustalla! Puskurihan sitä paitsi on kerätty pahan päivän varalle.
VastaaPoistaJa ei sillä että parisuhdeasioista mitään tajuaisin, mutta yli kuusi vuotta sitten kun musta alkoi tuntua silloisen ukkoni kanssa samalta. Pohdin haluanko todella viettää tuon kanssa koko loppuelämäni. Tulin siihen tulokseen etten halua viettää hänen kanssaan edes seuraavaa viittä minuuttia, joten se siitä, vai mitä? No kumpa se olisikin ollut noin yksinkertaista. Tietysti tätä havaintoa ja asiasta puhumista piti ensin pohtia ja räknätä puolen vuoden ajan ennenkuin ratkaisu saatiin tehtyä ja molemmat pääsivät elämään omaa elämäänsä. Ei erot ole ikinä helppoja joten kovasti voimia tähän syksyyn!
Asuntoprojektia voi jatkaa sitten kun tuntuu siltä ja Ekonomimmi on oikeassa: Uudessa asunnossa uuden elämän aloittaminen on varmasti helpompaa!
Juu ihmissuhdeasiat on kyllä välillä turhauttavan monimutkaisia. Ja totta tosiaan nyt sentään on edes jonkinsortin turvarahasto olemassa, pitkään meni niin että sitä ei ollut ollenkaan ja elelin kädestä suuhun kuukaudesta toiseen (alkuun olosuhteiden pakosta ja myöhemmin kai vaan vanhasta tottumuksesta..)
Poista