Sivut

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Koska musta tuli nössö?

Aluksi tärkeä pohjustus: mulla on ekaa kertaa ikinä oma [tai no, vuokralordin omistama] piha. Se on ihana piha, kalustettu mm. riipputuolilla ja löhö-aurinkotuolilla, ja siellä voi katsella kukkia ja pikku-ötököitä tai pilvien liikehdintää taivaalla, kuunnella tuulen huminaa ja linnun laulua ihan kaikessa rauhassa. Ja grillata niin usein kuin ruoansulatus sietää. Tämä on jotain, mistä olen haaveillut jo vuosikausia.

Elän siis juuri tällä hetkellä vielä melkein viikon ajan unelmaa, eli olen lomalla ja rakastan nykyistä asumismuotoa. Ison osan loman joutilaista hetkistä olen käyttänyt lueskelemalla terdellä blogeja, etenkin niitä eri kirjoittajien vanhempia tekstejä. On tosi mielenkiintoista hahmottaa tyyppien matkaa kokonaisuutena vaikka parin-kolmen vuoden ajalta. Sieltä löytyy kovaa motivaatiota tavoitteiden saavuttamiseksi ja huikeeta paloa oman tekemisen kanssa, suunnitelmien tekoa ja vankkaa uskoa parempaan huomiseen. Haaveita ja virstanpylväitä.

Kaikkea näitä tankatessa tajusin, että mulla ei ole tällä hetkellä mitään vastaavaa kiikarissa. Tai jos onkin, niin en ole niitä osannut tai halunnut ääneen sanoa. Pitäisi kyllä ilman muuta tehdä niin, jotta asiat konkretisoituisivat ja omalle olemiselle ja tekemiselle tulisi joku suunta. Mutta sen jälkeen kun reilu vuosi sitten myin asunnon ja sain velat veks niskasta, olen vaan kellunut arjen virrassa vailla sen kummempia suunnitelmia tai tavoitteita. Ja siitä on tullut tylsää, ja blogin tilipäiväkatsausten yhteydessä turhauttaa kun omaisuus-osio näyttää joka kerta suunnilleen samalta, vaikka potentiaalia olisi paljon enempään. 

Tälleen lomalla on ollut paljon aikaa ja muitakin resursseja ajatella asioita, ja on ruvennut tuntumaan että haluaisin jotenkin kehittää toimintaani, itseäni ja omaisuus-sarakkeen kasvua. Ehkä opiskella? Laittaa jonkin määrätietoisen ja tarkkaan analysoidun tavoitteen, jota kohti puskea kuin raivo härkä? Olen jopa harkinnut ottavani velkaa vaikka sijoitusasuntoa tai metsäpalstaa varten, jotta saisin päämääräksi lyhentää sitä hyvässä rytmissä pois, ihan vaan että olisi joku fokus olemassa. Vielä en kuitenkaan ole keksinyt sellaista maalia, joka aikaansaisi sielussa kunnolla kipinää. Enkö vaan ole löytänyt "omaa juttua" vielä vai olenko niin nyhverö että en uskalla epäonnistumisen pelossa tehdä siirtoa? 

Lähipiirissä on henkilö, joka on vain kellunut elämässään koko aikuisikänsä samalla tavalla kuin itse olen nyt reilun vuoden tehnyt. Hänellä on ikää piirun päälle 40v ja vuosien varrelta on jäänyt kouraan lähinnä tuulen huuhtoma perse, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin kun on kuitenkin töissä käynyt koko aikuisikänsä. Mutta uskallus, suunnitelmallisuus ja toimeentarttuminen on puuttunut, on eletty vaan päivä kerrallaan laput silmillä. En halua löytää itseäni 10v päästä samasta tilanteesta, mutta aika kuluu tosi nopeasti.

Joku pakkoratkaisu lienee itsellä edessä viimeistään vuoden vaihteessa, sillä työkuvioiden määräaikainen siirto päättyy helmikuun lopussa, ja sitten näillä näkymin edessä olisi paluu eteläiseen Suomeen. Paitsi etten enää halua lähteä sinne takaisin. 
Mikäli täällä uudella asuinseudulla mulle ei ole enää "tilaa" esimiehenä nykyisessä firmassa, joudun joko
a) muuttamaan vastentahtoisesti takaisin vanhoille mestoille, jolloin pysyn samassa positiossa kuin nytkin
b) downgrademaan positiotani täällä idässä (tarkoittaa paluuta enemmän suorittavaan asemaan, vähemmän palkkaa, toisaalta myös vähemmän stressiä ja luultavasti huonommat työajat)
c) etsimään uuden duunin (ei kovin helppo homma näillä tämän alueen työttömyysluvuilla, voin kertoa)
d) ottamaan aikalisän esim. opintovapaalla.

Kohta d:llä saisin pari vuotta lisää aikaa miettiä vaihtoehtoja ja etsiä suuntaa. Olen tutkinut loputtomasti koulutusmahdollisuuksia, ja tässäkin asiassa valinnan tekeminen tuntuu pelottavalta ja vaikealta. 
Olisiko paras vaihtoehto joku kaupallisen alan koulutus, joka tukisi jo olemassa olevaa osaamista ja saattaisi ehkä auttaa eteenpäin nykyisellä uralla? Haluanko käyttää opintovapaan siihen, että opettelen lisää miten ihmiset saadaan ostamaan aina vaan enemmän ja enemmän ja kuinka suitsia koko henkilöstöä kohti tätä tavoitetta? Vai onnistuisinko luomaan sen avulla pohjaa tulevaisuutta varten esim. yrittäjyyden parissa?
Vaiko joku ihan täysin muu homma opiskeltavaksi, koska kaupan ala on nykyään aika rankasti ristiriidassa omien arvojeni kanssa ja hullummaksi tuntuu vaan menevän? Tällöin pitäisi aloittaa käytännössä nollasta, jos joskus aikoisi elantoa tehdä uuden ammatin parissa. Riittääkö uskallus luopua siististä sisäduunista kohtuuhyvällä palkalla ja aloittaa kaikki vapaaehtoisesti alusta, vai menisikö opintovapaa ihan hukkaan opiskellessa esim. mieltäni kiehtovaa luonnonvara-alaa sillä riskillä että sitten kuitenkin palaan kauppaan töihin?

Tämmösiä mä pohdin silmät kiinni aurinkotuolissa. Kiva olla nössön kaveri :)

5 kommenttia:

  1. Nyt vaan tavoitetta kehiin, jos siltä tuntuu. Taloudellinen tavoite voi olla ihan irrallinen esim. opiskelusta/työelämän suunnasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuntuu, tulisi jotain mielenkiintoa ja suunnitelmallisuutta elämään :) täällä se aivolohkossa pikkuhiljaa muotoutuu, stay tuned!

      Poista
  2. Tyypillistä kesälomapohdintaa, tunnistan niin itseni :D.. Hyvähän se on nollata ja ottaa katsausta, kunhan ei liikaa stressaa itseään. Hyvältä kuulostaa kaikki vaihtoehdot, kuuntele sydäntäsi ja sitä ennen - hoida budjetti kuntoon ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mietinkin tänään että viekää mut äkkiä töihin kun on liikaa aikaa ajatella kaikenlaista :D
      Budjettia olen laskeskellut ahkerasti, voisinkin joku päivä rykästä sen tännekin! Toki sen noudattaminen vaatii selkärankaa, jota tällä hetkellä ei tunnu olevan..

      Poista
  3. Ei ole nössöä ottaa välillä rennosti. Olen jopa vähän kateellinen kesächillauksestasi :)
    Kyllä ne suunnat ja tavoitteet sieltä taas löytyy ja kuviot selkenevät. Hyvin olet pohtinut vaihtoehtoja.

    VastaaPoista